Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Mon, 15 Jan 2018 10:04:53 +0200 fi Porkkanaa aktivointiin kepin sijaan http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249159-porkkanaa-aktivointiin-kepin-sijaan <p>Työllisyyden aktiivimalli on saanut osakseen arvostelua, ja osin ihan syystä. Suurin ongelma on, että työvoimapalveluita ja työmahdollisuuksia, joihin osallistumalla työtön voisi osittaa aktiivisuutensa, on varsin epätasaisesti eri puolilla Suomea.</p><p>Sen sijaan en jaa sitä osan viher-vasemmisto-opposition kritiikkiä, jossa työttömyydestä on tehty ikään kuin saavutettu etu, johon vaipuneen rauhaa ei tule häiritä. Aktiivimallin perimmäinen tavoite on estää työttömyyden pitkittymistä tai ainakin auttaa työelämäkytkennän säilymistä työttömyyden jatkuessa. Joutuu kuitenkin epäilemään, onnistuuko se tällä hallituksen mallilla.</p><p>Työttömyyden suurimmat syyt ovat kuitenkin työpaikkojen puute, työelämän rakenteelliset ongelmat eli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja osa-aikatöiden kannustinloukut. Tarvitaan enemmän yksilökohtaisia työllistymistä edistäviä palveluja, jotta työttömiä saataisiin autettua avoimiin työpaikkoihin. Aktiivimalliin on haettu esimerkkiä muista Pohjoismaista. Näissä malleissa työttömyysetuudet ovat kestoltaan lyhemmät, mutta työllistymispalvelut ovat merkittävästi paremmat. Ruotsin työvoimatoimistoissa työskentelee yli 14 000 virkailijaa tilanteessa, jossa työttömien määrä on sama kuin Suomessa. Täällä TE-toimistojen työntekijöiden määrä on nyt 2200 henkilöä.</p><p>Lisäksi meillä myös sitkeästi työnhakijoina pyöritellään päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, joiden elämän haasteista työttömyys on loppujen lopuksi pienimpiä. Heidän kohdallaan sosiaali- ja terveyspuolen päihde- ja mielenterveyspalveluihin pääsy on ensisijaista. Osa-työkykyisten ja vajaakuntoisten kohdalla taas tarvitaan välityömarkkinoita eli esimerkiksi sosiaalisia yrityksiä ja kolmannen sektorin työllistämistuella tapahtuvaa toimintaa.</p><p>Aktiivimallin yhteydessä ei ole tarpeeksi puhuttu kannustinloukuista, joiden purkaminen olisi myös aloitettava. Määräaikaisia, osa-aikaisia tai tuntitöitä voi olla tarjolla, mutta työllistyminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa. Henkilö, joka on joutunut &rdquo;työttömyysturvan-asumistuen ja toimeentulotuen- Bermudan kolmioon, ei sieltä hevin ulos pääse. Useassa tapauksessa, kun työtön siirtyy tuen varasta työelämään, hänen käteen jäävät tulot sosiaalitukien leikkaantumisen, työmatkojen ja verotuksen takia eivät lisäänny juurikaan, tai voivat jopa pienentyä. Lisäksi byrokratia vie aikansa, ja työtön saattaa joutua viikoiksi tilanteeseen, jossa rahaa ei tule mistään.</p><p>Työnteon heikko kannattavuus kannustinloukkutilanteessa ei ole yksilön vika, vaan järjestelmän paha valuvika. Sellaista järjestelmää, jossa et hyödy euroakaan siitä, että teet kovemmin töitä, ei pitäisi nykymaailmassa olla. Tarvitsemme tukijärjestelmän uudistusta, jotta työllistämistoimenpiteet toimisivat. KD:n malli, kannustava perusturva yhdistää perustukimuodot ja huolehtii reaaliaikaisen tulorekisterin kautta vähenemisasteesta, joka jättää jokaisesta ansaitusta eurosta enemmän käteen. Kannustava perusturva on keppilinjan sijaan porkkanamalli aktivointiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työllisyyden aktiivimalli on saanut osakseen arvostelua, ja osin ihan syystä. Suurin ongelma on, että työvoimapalveluita ja työmahdollisuuksia, joihin osallistumalla työtön voisi osittaa aktiivisuutensa, on varsin epätasaisesti eri puolilla Suomea.

Sen sijaan en jaa sitä osan viher-vasemmisto-opposition kritiikkiä, jossa työttömyydestä on tehty ikään kuin saavutettu etu, johon vaipuneen rauhaa ei tule häiritä. Aktiivimallin perimmäinen tavoite on estää työttömyyden pitkittymistä tai ainakin auttaa työelämäkytkennän säilymistä työttömyyden jatkuessa. Joutuu kuitenkin epäilemään, onnistuuko se tällä hallituksen mallilla.

Työttömyyden suurimmat syyt ovat kuitenkin työpaikkojen puute, työelämän rakenteelliset ongelmat eli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja osa-aikatöiden kannustinloukut. Tarvitaan enemmän yksilökohtaisia työllistymistä edistäviä palveluja, jotta työttömiä saataisiin autettua avoimiin työpaikkoihin. Aktiivimalliin on haettu esimerkkiä muista Pohjoismaista. Näissä malleissa työttömyysetuudet ovat kestoltaan lyhemmät, mutta työllistymispalvelut ovat merkittävästi paremmat. Ruotsin työvoimatoimistoissa työskentelee yli 14 000 virkailijaa tilanteessa, jossa työttömien määrä on sama kuin Suomessa. Täällä TE-toimistojen työntekijöiden määrä on nyt 2200 henkilöä.

Lisäksi meillä myös sitkeästi työnhakijoina pyöritellään päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, joiden elämän haasteista työttömyys on loppujen lopuksi pienimpiä. Heidän kohdallaan sosiaali- ja terveyspuolen päihde- ja mielenterveyspalveluihin pääsy on ensisijaista. Osa-työkykyisten ja vajaakuntoisten kohdalla taas tarvitaan välityömarkkinoita eli esimerkiksi sosiaalisia yrityksiä ja kolmannen sektorin työllistämistuella tapahtuvaa toimintaa.

Aktiivimallin yhteydessä ei ole tarpeeksi puhuttu kannustinloukuista, joiden purkaminen olisi myös aloitettava. Määräaikaisia, osa-aikaisia tai tuntitöitä voi olla tarjolla, mutta työllistyminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa. Henkilö, joka on joutunut ”työttömyysturvan-asumistuen ja toimeentulotuen- Bermudan kolmioon, ei sieltä hevin ulos pääse. Useassa tapauksessa, kun työtön siirtyy tuen varasta työelämään, hänen käteen jäävät tulot sosiaalitukien leikkaantumisen, työmatkojen ja verotuksen takia eivät lisäänny juurikaan, tai voivat jopa pienentyä. Lisäksi byrokratia vie aikansa, ja työtön saattaa joutua viikoiksi tilanteeseen, jossa rahaa ei tule mistään.

Työnteon heikko kannattavuus kannustinloukkutilanteessa ei ole yksilön vika, vaan järjestelmän paha valuvika. Sellaista järjestelmää, jossa et hyödy euroakaan siitä, että teet kovemmin töitä, ei pitäisi nykymaailmassa olla. Tarvitsemme tukijärjestelmän uudistusta, jotta työllistämistoimenpiteet toimisivat. KD:n malli, kannustava perusturva yhdistää perustukimuodot ja huolehtii reaaliaikaisen tulorekisterin kautta vähenemisasteesta, joka jättää jokaisesta ansaitusta eurosta enemmän käteen. Kannustava perusturva on keppilinjan sijaan porkkanamalli aktivointiin.

]]>
24 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249159-porkkanaa-aktivointiin-kepin-sijaan#comments Kotimaa Mon, 15 Jan 2018 08:04:53 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249159-porkkanaa-aktivointiin-kepin-sijaan
Rahaliittoa pusketaan yhteisvastuisiin http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan-yhteisvastuisiin <p>EU komissio antoi itsenäisyyspäivänä ehdotuksensa rahaliiton syventämiseksi aimo harppauksin. Monet EMU:n kehittämiseen tähtäävistä avauksista ovat Suomen kannalta vähintään haasteellisia, osa jopa vahingollisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Komissiossa ajateltaneen EU:n perussopimusten muuttamisen olevan sen verran työlästä, että on helpompaa asettaa euroalue EU:n syventymiskehityksen tienraivaajaksi. Kahden nopeuden unioni jakaa kuitenkin jäsenmaan keskenään ja kasvattaa painetta euroalueen omaan budjettilinjaan EU-budjetin sisälle, mikä sisältyykin komission uusiin avauksiin. Brexitin myötä Suomen nettomaksuosuus uhkaa muutenkin nousta ilman, että muiden euromaiden rakenneuudistuksia tai pankkiunionin varautumisjärjestelyjä ruvetaan maksamaan yhteisestä kassasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen hallituksen olisi topakasti torjuttava myös euroon halaavien maiden ns. &nbsp;&nbsp;lähentymisväline sekä vakautusväline, jolla taasen taantumaan joutuneita maita tuettaisiin investointilamassaan. Vakautusväline on juuri sellainen suhdannepuskuri, joka tähtää tulonsiirtounioniin jäsenmaiden välillä. Rahoitus olisi kaiken lisäksi tarkoitus kaivaa nykykehyksistä budjettisiirtoina sekä koheesiorahastosta.&nbsp; Tämä tarkoittaisi väistämättä lovea meille tärkeisiin maatalouden ja pohjoisen harvan asutuksen tuen osuuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomelle periaatteellisesti kaikkein hankalin esitys on kuitenkin komission paketin kärkihanke Eurooppalainen valuuttarahasto, EVR. &nbsp;Tämä korvaisi nykyisen velkajärjestelyyn erikoistuneen Euroopan vakausmekanismin, EVM:n, joka on jäsenmaiden keskinäinen ja vaatii päätöksissään yksimielisyyttä. Suomi on pääomitanut EVM:ää noin 1,4 mrd:lla eurolla ja sen jokainen tukipäätös tulee hyväksyttää eduskunnassa kuten Kreikan kriisin yhteydestä muistetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt komissio haluaa &rdquo;nopeuttaa kriisitilanteen päätöksentekoa&rdquo; ja tuoda järjestelyn EU-lainsäädännön sisälle. Tällöin varautumismenettelyn käyttöä koskevissa äänestyksissä siirryttäisiin 85 prosentin vahvistettuun määräenemmistöön. Suomen kaltaisen maa vikinä ei paljon painaisi, kun valtion vastuut muiden päätöksellä kasvaisivat. Kaavailtu menettely rikkoo Suomen omaa budjetti suvereniteettia, ja saattaisi jopa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Budjetin ja EVR:n lisäksi kolmas Suomelle päänsärkyä aiheuttava avaus liittyy pankkiunionin loppuunsaattamisen aikatauluun ja tapaan. Valtioiden ja pankkien kohtalonyhteyden katkaisemiseen ja sijoittajavastuun lisäämiseen tähtäävä pankkiunioni voi kompastua yhteiseurooppalaiseen talletussuojaan. Moraalikato on ilmeinen, jos jäsenvaltiot eivät hoida omia riskipankkejaan ja tervehdytä pankkisektoriaan, vaan lykkäävät ongelmansa asiansa hoitaneiden pankkien, tai paremminkin niiden palvelumaksuja maksavien asiakkaiden, kontolle.</p><p>&nbsp;</p><p>Etelä-Euroopan pankkien ongelmaluottojen määrät huitelevat 15-30 prosentin tietämillä, kun Suomessa jäädään prosenttiin lainakannasta. Vie vuosikymmeniä ennen kuin päästään riittäväksi katsottavaan riskittömyyteen, niin että talletussuojajärjestelmä voisi toimia tasapuolisesti. Komission mielestä valmista on kesään 2019 mennessä!</p><p>&nbsp;</p><p>Komission esityksissä on lisäksi paljon institutionaalista sälää kuten yhteistä valtiovarainministeriä, euroryhmän asemaa ym., joihin huomio helposti kiinnittyy. Sen sijaan varsinainen agenda on vahva yhteisvastuun rakentaminen erilaisten mekanismien ja rahastojen kautta. Tämä on ongelmallista, sillä paine tehdä tarvittavat uudistukset jäsenmaissa heikkenisi merkittävästi. Markkinaehtoisuudesta ei pidä siirtyä yhä kauemmaksi, vaan jokaisen jäsenmaa tulisi ensisijaisesti omin toimin kantaa vastuuta omasta taloudestaan.</p><p>&nbsp;</p><p>EMU:a on kehitettävä harkiten ja vähitellen. Ensi alkuun riittäisi, että kaikki jäsenmaat noudattaisivat kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä ja alentaisivat hyvinä vuosina velkojen suhdetta kansantuotteeseensa, jotta kriisivuosina on käytettävissä kansallisesti kerättyjä varastoja. Opetus vertauskuvan seitsemästä lihavasta ja laihasta lehmästä olisi komissiollekin paikallaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU komissio antoi itsenäisyyspäivänä ehdotuksensa rahaliiton syventämiseksi aimo harppauksin. Monet EMU:n kehittämiseen tähtäävistä avauksista ovat Suomen kannalta vähintään haasteellisia, osa jopa vahingollisia.

 

Komissiossa ajateltaneen EU:n perussopimusten muuttamisen olevan sen verran työlästä, että on helpompaa asettaa euroalue EU:n syventymiskehityksen tienraivaajaksi. Kahden nopeuden unioni jakaa kuitenkin jäsenmaan keskenään ja kasvattaa painetta euroalueen omaan budjettilinjaan EU-budjetin sisälle, mikä sisältyykin komission uusiin avauksiin. Brexitin myötä Suomen nettomaksuosuus uhkaa muutenkin nousta ilman, että muiden euromaiden rakenneuudistuksia tai pankkiunionin varautumisjärjestelyjä ruvetaan maksamaan yhteisestä kassasta.

 

Suomen hallituksen olisi topakasti torjuttava myös euroon halaavien maiden ns.   lähentymisväline sekä vakautusväline, jolla taasen taantumaan joutuneita maita tuettaisiin investointilamassaan. Vakautusväline on juuri sellainen suhdannepuskuri, joka tähtää tulonsiirtounioniin jäsenmaiden välillä. Rahoitus olisi kaiken lisäksi tarkoitus kaivaa nykykehyksistä budjettisiirtoina sekä koheesiorahastosta.  Tämä tarkoittaisi väistämättä lovea meille tärkeisiin maatalouden ja pohjoisen harvan asutuksen tuen osuuksiin.

 

Suomelle periaatteellisesti kaikkein hankalin esitys on kuitenkin komission paketin kärkihanke Eurooppalainen valuuttarahasto, EVR.  Tämä korvaisi nykyisen velkajärjestelyyn erikoistuneen Euroopan vakausmekanismin, EVM:n, joka on jäsenmaiden keskinäinen ja vaatii päätöksissään yksimielisyyttä. Suomi on pääomitanut EVM:ää noin 1,4 mrd:lla eurolla ja sen jokainen tukipäätös tulee hyväksyttää eduskunnassa kuten Kreikan kriisin yhteydestä muistetaan.

 

Nyt komissio haluaa ”nopeuttaa kriisitilanteen päätöksentekoa” ja tuoda järjestelyn EU-lainsäädännön sisälle. Tällöin varautumismenettelyn käyttöä koskevissa äänestyksissä siirryttäisiin 85 prosentin vahvistettuun määräenemmistöön. Suomen kaltaisen maa vikinä ei paljon painaisi, kun valtion vastuut muiden päätöksellä kasvaisivat. Kaavailtu menettely rikkoo Suomen omaa budjetti suvereniteettia, ja saattaisi jopa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.

 

Budjetin ja EVR:n lisäksi kolmas Suomelle päänsärkyä aiheuttava avaus liittyy pankkiunionin loppuunsaattamisen aikatauluun ja tapaan. Valtioiden ja pankkien kohtalonyhteyden katkaisemiseen ja sijoittajavastuun lisäämiseen tähtäävä pankkiunioni voi kompastua yhteiseurooppalaiseen talletussuojaan. Moraalikato on ilmeinen, jos jäsenvaltiot eivät hoida omia riskipankkejaan ja tervehdytä pankkisektoriaan, vaan lykkäävät ongelmansa asiansa hoitaneiden pankkien, tai paremminkin niiden palvelumaksuja maksavien asiakkaiden, kontolle.

 

Etelä-Euroopan pankkien ongelmaluottojen määrät huitelevat 15-30 prosentin tietämillä, kun Suomessa jäädään prosenttiin lainakannasta. Vie vuosikymmeniä ennen kuin päästään riittäväksi katsottavaan riskittömyyteen, niin että talletussuojajärjestelmä voisi toimia tasapuolisesti. Komission mielestä valmista on kesään 2019 mennessä!

 

Komission esityksissä on lisäksi paljon institutionaalista sälää kuten yhteistä valtiovarainministeriä, euroryhmän asemaa ym., joihin huomio helposti kiinnittyy. Sen sijaan varsinainen agenda on vahva yhteisvastuun rakentaminen erilaisten mekanismien ja rahastojen kautta. Tämä on ongelmallista, sillä paine tehdä tarvittavat uudistukset jäsenmaissa heikkenisi merkittävästi. Markkinaehtoisuudesta ei pidä siirtyä yhä kauemmaksi, vaan jokaisen jäsenmaa tulisi ensisijaisesti omin toimin kantaa vastuuta omasta taloudestaan.

 

EMU:a on kehitettävä harkiten ja vähitellen. Ensi alkuun riittäisi, että kaikki jäsenmaat noudattaisivat kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä ja alentaisivat hyvinä vuosina velkojen suhdetta kansantuotteeseensa, jotta kriisivuosina on käytettävissä kansallisesti kerättyjä varastoja. Opetus vertauskuvan seitsemästä lihavasta ja laihasta lehmästä olisi komissiollekin paikallaan.

]]>
9 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan-yhteisvastuisiin#comments Kotimaa EMU EVM Rahaliitto Yhteisvastuu Sun, 10 Dec 2017 12:51:48 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan-yhteisvastuisiin
Onnea Suomelle! http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247219-onnea-suomelle <p>Tämä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi antaa monta aihetta kiitollisuuteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaksi vuotta sitten kävin rajavartiolaitoksen vieraana Ilomantsissa, ja sain muistoksi Suomen itäisimmän pisteen ja samalla manner-EU:n itäisimmän rajapaalun numero 577:n pienoismallin. Olimme päivän aikana tutustuneet rajavalvonnan tehokkuuteen, uusimpaan tekniikkaan ja automaattihälytysjärjestelmiin ja nähneet kuinka jokainen rajavyöhykkeen ylittänyt kettu ja hirvikin löytyivät tilastoista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kuitenkin paikalla ollut rajavartiolaitoksen edustaja totesi, että häntä puhuttelee rajalla uusimman tekniikan sijaan tuon rajapaalun numero 577, sillä virsikirjassa se on Runebergin virsi &rdquo;Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen istunut tällä kaudella oman puolueeni edustajana niin ulko-, turvallisuus- kuin puolustuspoliittisten selontekojen seurantaryhmässä, ja pitänyt pienoismallia kirjoituspöydälläni, jotta sen sanoma ei unohdu.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisen sukupolven on vuorollaan vastattava sekä kansallisesta turvallisuudesta että hyvän yhteiskunnan rakentamisesta. Turvallisuuspolitiikassa meillä on Suomessa perinteisesti pyritty löytämään konsensus eli yhteinen linja, johon sitoudutaan jopa vaalikausien yli. Sen sijaan hyvän yhteiskunnan rakentamisessa poliittisilla puolueilla on jo huomattavasti enemmän eroavaisuuksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Arvoilla ja keskinäisellä osallisuudella ja luottamuksella on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Jokaisen tulisi saada kokea, että on arvokas ja tarpeellinen, ja että jokaisen panosta tarvitaan. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Veteraanisukupolvi opetti sen meille &rdquo;Kaveria ei jätetä&quot;- hengellä. Se on sovellettavissa jokaisen sukupolven kohdalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän päivän &rdquo;kaveri&rdquo;, joka on vaarassa jäädä yhteisvastuun puutteen jalkoihin, voi olla syrjäytynyt työtön, yksinäinen, päihdeongelmainen, dementoitunut vanhus, vammainen tai huostaan otettu lapsi. Nämä ihmiset haastavat kilpailullisia ja yksilön vahvuutta korostavat arvot sekä viestittävät toisista huolehtimisen ja välittämisen tarpeesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Arvot, joita haluamme yhteiskunnassamme vaalia, eivät kuitenkaan siirry seuraavalle sukupolvelle huoneentauluista tai moraalisaarnoista, vaan ainoastaan siten, että me itse elämme arvomme todeksi ja kasvatamme lapsemme kunnioituksella niitä kunnioittamaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Juhlavuotta ei suotta vietetä teemalla &rdquo;yhdessä &ndash; tillsammans&rdquo;, sillä vain yhdessä ja yhtenäisenä me pärjäämme kansakuntana, emme riitaisina, jakautuneena tai eripuraisina.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi antaa monta aihetta kiitollisuuteen.

 

Kaksi vuotta sitten kävin rajavartiolaitoksen vieraana Ilomantsissa, ja sain muistoksi Suomen itäisimmän pisteen ja samalla manner-EU:n itäisimmän rajapaalun numero 577:n pienoismallin. Olimme päivän aikana tutustuneet rajavalvonnan tehokkuuteen, uusimpaan tekniikkaan ja automaattihälytysjärjestelmiin ja nähneet kuinka jokainen rajavyöhykkeen ylittänyt kettu ja hirvikin löytyivät tilastoista. 

 

Kuitenkin paikalla ollut rajavartiolaitoksen edustaja totesi, että häntä puhuttelee rajalla uusimman tekniikan sijaan tuon rajapaalun numero 577, sillä virsikirjassa se on Runebergin virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana”.

 

Olen istunut tällä kaudella oman puolueeni edustajana niin ulko-, turvallisuus- kuin puolustuspoliittisten selontekojen seurantaryhmässä, ja pitänyt pienoismallia kirjoituspöydälläni, jotta sen sanoma ei unohdu.

 

Jokaisen sukupolven on vuorollaan vastattava sekä kansallisesta turvallisuudesta että hyvän yhteiskunnan rakentamisesta. Turvallisuuspolitiikassa meillä on Suomessa perinteisesti pyritty löytämään konsensus eli yhteinen linja, johon sitoudutaan jopa vaalikausien yli. Sen sijaan hyvän yhteiskunnan rakentamisessa poliittisilla puolueilla on jo huomattavasti enemmän eroavaisuuksia.

 

Arvoilla ja keskinäisellä osallisuudella ja luottamuksella on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Jokaisen tulisi saada kokea, että on arvokas ja tarpeellinen, ja että jokaisen panosta tarvitaan. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Veteraanisukupolvi opetti sen meille ”Kaveria ei jätetä"- hengellä. Se on sovellettavissa jokaisen sukupolven kohdalla.

 

Tämän päivän ”kaveri”, joka on vaarassa jäädä yhteisvastuun puutteen jalkoihin, voi olla syrjäytynyt työtön, yksinäinen, päihdeongelmainen, dementoitunut vanhus, vammainen tai huostaan otettu lapsi. Nämä ihmiset haastavat kilpailullisia ja yksilön vahvuutta korostavat arvot sekä viestittävät toisista huolehtimisen ja välittämisen tarpeesta.

 

Arvot, joita haluamme yhteiskunnassamme vaalia, eivät kuitenkaan siirry seuraavalle sukupolvelle huoneentauluista tai moraalisaarnoista, vaan ainoastaan siten, että me itse elämme arvomme todeksi ja kasvatamme lapsemme kunnioituksella niitä kunnioittamaan.

 

Juhlavuotta ei suotta vietetä teemalla ”yhdessä – tillsammans”, sillä vain yhdessä ja yhtenäisenä me pärjäämme kansakuntana, emme riitaisina, jakautuneena tai eripuraisina.

]]>
8 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247219-onnea-suomelle#comments Kotimaa Itsenäisyys Suomi 100 Wed, 06 Dec 2017 14:36:54 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247219-onnea-suomelle
Välittääkö hallitus vanhusten turvallisuudesta? http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245777-valittaako-hallitus-vanhusten-turvallisuudesta <p>Vanhusjärjestöt nostivat viime viikolla esille aiheellisen huolen vanhusten kanssa kotihoidossa työskentelevien taustojen selvittämisestä. Kymmenet tuhannet ikäihmiset ovat säännöllisen kotihoidon piirissä, ja määrä kasvaa koko ajan. Lisääntyvässä määrin on tullut ilmi myös erilaisia väärinkäytöstilanteita vanhustyön parissa.</p> <p>Vanhuksen omaisuuteen kohdistuvien rikosten ohella on julkisuuteen noussut vakavia terveyttä uhkaavia tapauksia. Useissa tilanteissa vanhuspalveluita tarvitseva henkilö ei välttämättä ole itse kykenevä havaitsemaan häneen kohdistuvaa uhkaa tai tekoa eikä hän pysty terveytensä puitteissa puolustamaan itse itseään. Vanhusjärjestöt toivovat, että kotipalvelussa työskentelevien työntekijöiden rikosrekisterit voitaisiin tarkastaa samaan tapaan kuin opetus- ja kasvatustyössä. Laki on edistänyt rikostaustan säännönmukaista tarkistamista. Toki siinäkin vielä kehittämistä olisi, sillä ehdolliset vankeustuomiot, joita jopa seksuaalirikoksista voidaan usein tuomita, poistuvat rekisteristä viiden vuoden kuluessa.</p> <p>Nostin vanhustyötä tekevien taustojen selvittämisen esille heti eduskuntakauden alussa kesällä 2015. Tiedustelin silloiselta oikeusministeri Jari Lindströmiltä kirjallisessa kysymyksessä &rdquo;aikooko hallitus edistää vanhusten turvallisuutta mahdollistamalla rikosrekisteriotteen vaatimisen vanhustyötä tekevältä?&rdquo;. Perustelin kysymystä vielä lähestyvän sote-ratkaisun näkymillä eli sillä, että vanhuspalveluita ulkoistetaan kunnissa lisääntyvässä määrin ja että palveluntarjoajien kenttä laajenee jatkuvasti.</p> <p>Ministeriön vastaus oli monipolvisia selityksiä siitä, kuinka sääntelyn laajentaminen vanhusten hoitotyöhön edellyttäisi &rdquo;perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävien ja painavien perusoikeuksien rajoitusperusteiden uudelleen arviointia sekä vanhusten parissa tapahtuvan työn erityispiirteiden huomioon ottamista.&rdquo; Kaiken jargonin siunatuksi lopuksi sieltä löytyi loppukaneettina: &rdquo;Oikeusministeriön käsityksen mukaan sääntelyn muuttamiseen ei kuitenkaan edellä todetun valossa ole tarvetta.&rdquo;</p> <p>Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on ollut voimassa jo lähes 15 vuotta. Alussa sekin herätti närkästynyttä keskustelua siitä, etteikö koulutettuihin ihmisiin alalla luoteta. Sittemmin on ymmärretty, ettei kyse ole kenenkään ammattitaidon kyseenalaistamisesta, vaan turvallisuuden varmistamisesta. Oikeusrekisterikeskukselta tilataan vuosittain n. 60 000 lasten kanssa työskentelevien rikosrekisteritarkastusta, ja ne ovat opetusalalla ja urheiluseuroissa nykyään toiminnan rutiinia.</p> <p>Viime kädessä kysymys on siis poliittisesta tahdosta. Haluaako hallitus oikeasti ottaa vastuuta haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten turvallisuudesta? Vanhustyössä esiintyvät väärinkäytökset on uskallettava ottaa esille, ja tehtävä kaikki mahdollinen niiden ehkäisemiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhusjärjestöt nostivat viime viikolla esille aiheellisen huolen vanhusten kanssa kotihoidossa työskentelevien taustojen selvittämisestä. Kymmenet tuhannet ikäihmiset ovat säännöllisen kotihoidon piirissä, ja määrä kasvaa koko ajan. Lisääntyvässä määrin on tullut ilmi myös erilaisia väärinkäytöstilanteita vanhustyön parissa.

Vanhuksen omaisuuteen kohdistuvien rikosten ohella on julkisuuteen noussut vakavia terveyttä uhkaavia tapauksia. Useissa tilanteissa vanhuspalveluita tarvitseva henkilö ei välttämättä ole itse kykenevä havaitsemaan häneen kohdistuvaa uhkaa tai tekoa eikä hän pysty terveytensä puitteissa puolustamaan itse itseään. Vanhusjärjestöt toivovat, että kotipalvelussa työskentelevien työntekijöiden rikosrekisterit voitaisiin tarkastaa samaan tapaan kuin opetus- ja kasvatustyössä. Laki on edistänyt rikostaustan säännönmukaista tarkistamista. Toki siinäkin vielä kehittämistä olisi, sillä ehdolliset vankeustuomiot, joita jopa seksuaalirikoksista voidaan usein tuomita, poistuvat rekisteristä viiden vuoden kuluessa.

Nostin vanhustyötä tekevien taustojen selvittämisen esille heti eduskuntakauden alussa kesällä 2015. Tiedustelin silloiselta oikeusministeri Jari Lindströmiltä kirjallisessa kysymyksessä ”aikooko hallitus edistää vanhusten turvallisuutta mahdollistamalla rikosrekisteriotteen vaatimisen vanhustyötä tekevältä?”. Perustelin kysymystä vielä lähestyvän sote-ratkaisun näkymillä eli sillä, että vanhuspalveluita ulkoistetaan kunnissa lisääntyvässä määrin ja että palveluntarjoajien kenttä laajenee jatkuvasti.

Ministeriön vastaus oli monipolvisia selityksiä siitä, kuinka sääntelyn laajentaminen vanhusten hoitotyöhön edellyttäisi ”perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävien ja painavien perusoikeuksien rajoitusperusteiden uudelleen arviointia sekä vanhusten parissa tapahtuvan työn erityispiirteiden huomioon ottamista.” Kaiken jargonin siunatuksi lopuksi sieltä löytyi loppukaneettina: ”Oikeusministeriön käsityksen mukaan sääntelyn muuttamiseen ei kuitenkaan edellä todetun valossa ole tarvetta.”

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on ollut voimassa jo lähes 15 vuotta. Alussa sekin herätti närkästynyttä keskustelua siitä, etteikö koulutettuihin ihmisiin alalla luoteta. Sittemmin on ymmärretty, ettei kyse ole kenenkään ammattitaidon kyseenalaistamisesta, vaan turvallisuuden varmistamisesta. Oikeusrekisterikeskukselta tilataan vuosittain n. 60 000 lasten kanssa työskentelevien rikosrekisteritarkastusta, ja ne ovat opetusalalla ja urheiluseuroissa nykyään toiminnan rutiinia.

Viime kädessä kysymys on siis poliittisesta tahdosta. Haluaako hallitus oikeasti ottaa vastuuta haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten turvallisuudesta? Vanhustyössä esiintyvät väärinkäytökset on uskallettava ottaa esille, ja tehtävä kaikki mahdollinen niiden ehkäisemiseksi.

]]>
5 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245777-valittaako-hallitus-vanhusten-turvallisuudesta#comments Rikosrekisteriotteet Sote Vanhusten kanssa työskentelevien tausta Vanhusten kotihoito Wed, 08 Nov 2017 15:23:49 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245777-valittaako-hallitus-vanhusten-turvallisuudesta
Elinvoimaa vai näivetystä seutukaupungeille? http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245158-elinvoimaa-vai-naivetysta-seutukaupungeille <p>Hallituksen toimintaa aluepolitiikan vinkkelistä seuratessa tulee mieleen sanonta: &rdquo;ettei vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee&rdquo;. Valtiovarainministeriö nimittäin julkaisi äskettäin selvityshenkilö Antti Rantakokon esityksen, miten seutukaupungit pääsisivät paremmin osaksi talouskasvua. Maan hallituksen samanaikaiset toimet sen sijaan toimivat selvityksen suosituksia vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Seutukaupungit ovat maakuntiensa ns. kakkos- tai kolmoskaupunkeja ja niitä ympäröivän maaseudun palvelujen sijaintipaikkoja. Yleensä ne ovat yli 15&nbsp;000 asukkaan kaupunkeja, jotka kuitenkin usein menettävät väestöään maakunnan keskuskaupungille tai kasvukolmiolle Helsinki-Turku-Tampere.</p><p>&nbsp;</p><p>Seutukaupunki-selvityksen lääkkeet ovat varsin oikeita. Toimivat liikenneyhteydet, monipuolinen ammatillinen koulutustarjonta, ketterät TE- ja kasvupalvelut, ja erikseen mainittuna aluesairaalat, jotka nähdään seutukaupungeissa laajempana työpaikka- ja vetovoimakysymyksenä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuitenkin vaikuttaa siltä, että hallitus ei joko omia selvityksiään lue tai ainakin toimii ohjeiden vastaisesti. Seutukaupunkien aluesairaalat &rdquo;nukutetaan&rdquo; alas, käräjäoikeusverkostoa karsitaan kovalla kädellä ja ammatillisen koulutuksen leikkaukset uhkaavat juuri seutukaupunkien opetustarjontaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Toimivia ja tehokkaita aluesairaaloita ajetaan alas, kun päivystysehdolla niiden anestesiaa vaativat leikkaukset ja toimenpiteen keskitetään yliopistollisiin ja keskussairaaloihin. Pietarsaari, Rauma, Kemi, Forssa, Iisalmi, Kouvola ja Varkaus ovat esimerkkejä alueellaan tärkeistä sairaaloista.</p><p>&nbsp;</p><p>Päivystysuudistuksen myötä väistämättä näiden sairaaloiden muitakin toimintaedellytyksiä heikennetään. Heijastusvaikutuksia on poliklinikkatoimintaan mm. korva-, nenä-, kurkkutauteihin, sisätauteihin, kirurgiaan ja gynekologiaan. Edessä on monien toimintojen hiipuminen ja ammattitaitoisen henkilökunnan hakeutuminen toisaalle. Asiakkaan matkat lähimpään päivystävään sairaalaan kasvavat, yhteispäivystyspisteet kuormittuvat, potilasturvallisuus kärsii ja matkakustannukset kasvavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Käräjäoikeusverkoston rankalla keskittämisellä hallitus puolestaan hakee 5-7 milj. säästöjä, mutta tässäkin tapauksessa etäisyyksien kasvaessa poliisien saattokuljetuksiin käytettävä aika ja resurssi hupenevat, asiakkaiden ja todistajien matkakulut kasvavat ja henkilöstön työmatkat pitenevät. Keskittämisen myötä myös muut seutukaupunkien oikeuspalvelut hiipuvat kanslioiden lopettamisen myötä. Vaarana tässäkin on, että kaikkien oikeuspalvelujen, asianajo- ja oikeusaputoimistot mukaan luettuna, saatavuus heikkenee. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ammatillisen koulutuksen leikkausten myötä koulutusalojen tarve ja volyymitarkastelua tehdään eri alueiden nuorisoikäluokkia tarkastellen. Tällöin mitoituksessa unohdetaan se, että opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua mihin tahansa oppilaitokseen Suomessa. Esimerkiksi kotiseudullani Ylä-Savossa luonnonvara-ala ja mm. Hingunniemen hevosoppilaitos vetävät opiskelijoita ympäri Suomea, kokonaisuudessaan opiskelijoista noin 30% tulee 100:sta eri kunnasta. Pelkästään seutukaupunkien alueen omia, pienempiä ikäluokkia tarkasteltaessa synnytetään rahoituksen ja koulutustarjonnan supistumisen kierre. Pidä siinä sitten yllä kalliimpia koulutusaloja kuten vaikkapa ajoneuvo- ja logistiikkakoulutusta tai maa- ja metsätalouden ammatteihin tähtäävää luonnonvara-alaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Hallituksen näivetys-linjan on syytä loppua. Seutukaupunki-selvitys tiivistää terveisensä päättäjille; tarvitaan hyvää ja monipuolista seutukaupunkipolitiikkaa. Vastakkainasettelulla suurten kaupunkien ja maakuntakeskusten kanssa mitään ei saavuteta. Näihin terveisiin on helppo oppositiosta yhtyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen toimintaa aluepolitiikan vinkkelistä seuratessa tulee mieleen sanonta: ”ettei vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee”. Valtiovarainministeriö nimittäin julkaisi äskettäin selvityshenkilö Antti Rantakokon esityksen, miten seutukaupungit pääsisivät paremmin osaksi talouskasvua. Maan hallituksen samanaikaiset toimet sen sijaan toimivat selvityksen suosituksia vastaan.

 

Seutukaupungit ovat maakuntiensa ns. kakkos- tai kolmoskaupunkeja ja niitä ympäröivän maaseudun palvelujen sijaintipaikkoja. Yleensä ne ovat yli 15 000 asukkaan kaupunkeja, jotka kuitenkin usein menettävät väestöään maakunnan keskuskaupungille tai kasvukolmiolle Helsinki-Turku-Tampere.

 

Seutukaupunki-selvityksen lääkkeet ovat varsin oikeita. Toimivat liikenneyhteydet, monipuolinen ammatillinen koulutustarjonta, ketterät TE- ja kasvupalvelut, ja erikseen mainittuna aluesairaalat, jotka nähdään seutukaupungeissa laajempana työpaikka- ja vetovoimakysymyksenä.

 

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että hallitus ei joko omia selvityksiään lue tai ainakin toimii ohjeiden vastaisesti. Seutukaupunkien aluesairaalat ”nukutetaan” alas, käräjäoikeusverkostoa karsitaan kovalla kädellä ja ammatillisen koulutuksen leikkaukset uhkaavat juuri seutukaupunkien opetustarjontaa.

 

Toimivia ja tehokkaita aluesairaaloita ajetaan alas, kun päivystysehdolla niiden anestesiaa vaativat leikkaukset ja toimenpiteen keskitetään yliopistollisiin ja keskussairaaloihin. Pietarsaari, Rauma, Kemi, Forssa, Iisalmi, Kouvola ja Varkaus ovat esimerkkejä alueellaan tärkeistä sairaaloista.

 

Päivystysuudistuksen myötä väistämättä näiden sairaaloiden muitakin toimintaedellytyksiä heikennetään. Heijastusvaikutuksia on poliklinikkatoimintaan mm. korva-, nenä-, kurkkutauteihin, sisätauteihin, kirurgiaan ja gynekologiaan. Edessä on monien toimintojen hiipuminen ja ammattitaitoisen henkilökunnan hakeutuminen toisaalle. Asiakkaan matkat lähimpään päivystävään sairaalaan kasvavat, yhteispäivystyspisteet kuormittuvat, potilasturvallisuus kärsii ja matkakustannukset kasvavat.

 

Käräjäoikeusverkoston rankalla keskittämisellä hallitus puolestaan hakee 5-7 milj. säästöjä, mutta tässäkin tapauksessa etäisyyksien kasvaessa poliisien saattokuljetuksiin käytettävä aika ja resurssi hupenevat, asiakkaiden ja todistajien matkakulut kasvavat ja henkilöstön työmatkat pitenevät. Keskittämisen myötä myös muut seutukaupunkien oikeuspalvelut hiipuvat kanslioiden lopettamisen myötä. Vaarana tässäkin on, että kaikkien oikeuspalvelujen, asianajo- ja oikeusaputoimistot mukaan luettuna, saatavuus heikkenee.  

 

Ammatillisen koulutuksen leikkausten myötä koulutusalojen tarve ja volyymitarkastelua tehdään eri alueiden nuorisoikäluokkia tarkastellen. Tällöin mitoituksessa unohdetaan se, että opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua mihin tahansa oppilaitokseen Suomessa. Esimerkiksi kotiseudullani Ylä-Savossa luonnonvara-ala ja mm. Hingunniemen hevosoppilaitos vetävät opiskelijoita ympäri Suomea, kokonaisuudessaan opiskelijoista noin 30% tulee 100:sta eri kunnasta. Pelkästään seutukaupunkien alueen omia, pienempiä ikäluokkia tarkasteltaessa synnytetään rahoituksen ja koulutustarjonnan supistumisen kierre. Pidä siinä sitten yllä kalliimpia koulutusaloja kuten vaikkapa ajoneuvo- ja logistiikkakoulutusta tai maa- ja metsätalouden ammatteihin tähtäävää luonnonvara-alaa.

 

Hallituksen näivetys-linjan on syytä loppua. Seutukaupunki-selvitys tiivistää terveisensä päättäjille; tarvitaan hyvää ja monipuolista seutukaupunkipolitiikkaa. Vastakkainasettelulla suurten kaupunkien ja maakuntakeskusten kanssa mitään ei saavuteta. Näihin terveisiin on helppo oppositiosta yhtyä.

]]>
15 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245158-elinvoimaa-vai-naivetysta-seutukaupungeille#comments Kotimaa Aluesairaalat Käräjäoikeusuudistus Seutukaupungit Sote-uudistus Sat, 28 Oct 2017 18:33:53 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245158-elinvoimaa-vai-naivetysta-seutukaupungeille
Käräjäoikeusuudistus ihmetyttää http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244917-karajaoikeusuudistus-ihmetyttaa <p>Sipilän hallituksen käräjäoikeusuudistus lakkauttaa seitsemän käräjäoikeutta ja sulkee 21 istuntopaikkaa nykyisestä 57 paikasta. Valiokunnan oppositiojäsenet perussuomalaisia lukuun ottamatta jättivät asiassa yhteisen vastalauseen, jossa esitetään esityksen hylkäämistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Rankalla keskittämisellä hallitus hakee 5-7 milj. euron säästöjä, joista ei kuitenkaan ole esitetty riittäviä selvityksiä tai kattavia laskelmia. Päinvastoin useimmilla lakkautettavilla paikkakunnilla etäisyyksien kasvaessa poliisien saattokuljetuksiin käytettävä aika ja resurssi hupenevat, asiakkaiden ja todistajien matkakulut kasvavat ja henkilöstön työmatkat pitenevät.</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisen absurdi tilanne on Pohjois-Savossa, jossa Iisalmen ja Varkauden lakkautettavien kanslioiden asioiden käsittelyyn ei ole riittävästi istunto- ja valmistelusaleja Kuopiossa, jonne kaikki keskitetään. Iisalmen asiakaskunnasta huomattava osa on Sukevan vankilasta, josta kuljetusmatkat, käytettävä aika ja poliisin saattoresurssi tuplaantuvat Kuopioon siirryttäessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Uudistuksen ajoitus on myös huono, sillä esityksessä arvioidut säästöt painottuvat tuomioistuinten digitalisointia koskevaan AIPA-uudistushankkeeseen, jota on juuri kuitenkin päätetty siirtää vuoteen 2021. Lisäksi olisi ollut tarkoituksenmukaista käsitellä ensin tuomioistuinviraston perustamista koskeva mahdollinen esitys, ja vasta sen jälkeen ottaa käsittelyyn tuomioistuinverkoston muutoksia koskevat uudistukset. Käräjäoikeusuudistuksen suunnittelu ja toteuttamisvaihtoehtojen arviointi kuuluisi nimenomaan tuomioistuinviraston ydintarkoitukseen, mikäli virasto perustetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurin huoleni kohdistuu kuitenkin kykyyn varmistaa oikeusturvan saatavuus jatkossa. Käräjäoikeusverkoston supistamisella on vaikutuksia alueelliseen tasa-arvoon. Vastaavasti kielellisiin oikeuksiin on tulossa myös merkittäviä heikennyksiä. Keskittämisen myötä etäisyydet oikeudellisiin palveluihin kasvavat, kun myös muut paikkakunnan oikeuspalvelut näivettyvät kanslioiden lopettamisen myötä. Vaarana tässä on, että kaikkien oikeuspalvelujen, asianajo- ja oikeusaputoimistot mukaan luettuna, saatavuus heikkenee ja näin ollen kansalaisten oikeusturva vaarantuu. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilän hallituksen käräjäoikeusuudistus lakkauttaa seitsemän käräjäoikeutta ja sulkee 21 istuntopaikkaa nykyisestä 57 paikasta. Valiokunnan oppositiojäsenet perussuomalaisia lukuun ottamatta jättivät asiassa yhteisen vastalauseen, jossa esitetään esityksen hylkäämistä.

 

Rankalla keskittämisellä hallitus hakee 5-7 milj. euron säästöjä, joista ei kuitenkaan ole esitetty riittäviä selvityksiä tai kattavia laskelmia. Päinvastoin useimmilla lakkautettavilla paikkakunnilla etäisyyksien kasvaessa poliisien saattokuljetuksiin käytettävä aika ja resurssi hupenevat, asiakkaiden ja todistajien matkakulut kasvavat ja henkilöstön työmatkat pitenevät.

 

Erityisen absurdi tilanne on Pohjois-Savossa, jossa Iisalmen ja Varkauden lakkautettavien kanslioiden asioiden käsittelyyn ei ole riittävästi istunto- ja valmistelusaleja Kuopiossa, jonne kaikki keskitetään. Iisalmen asiakaskunnasta huomattava osa on Sukevan vankilasta, josta kuljetusmatkat, käytettävä aika ja poliisin saattoresurssi tuplaantuvat Kuopioon siirryttäessä.

 

Uudistuksen ajoitus on myös huono, sillä esityksessä arvioidut säästöt painottuvat tuomioistuinten digitalisointia koskevaan AIPA-uudistushankkeeseen, jota on juuri kuitenkin päätetty siirtää vuoteen 2021. Lisäksi olisi ollut tarkoituksenmukaista käsitellä ensin tuomioistuinviraston perustamista koskeva mahdollinen esitys, ja vasta sen jälkeen ottaa käsittelyyn tuomioistuinverkoston muutoksia koskevat uudistukset. Käräjäoikeusuudistuksen suunnittelu ja toteuttamisvaihtoehtojen arviointi kuuluisi nimenomaan tuomioistuinviraston ydintarkoitukseen, mikäli virasto perustetaan.

 

Suurin huoleni kohdistuu kuitenkin kykyyn varmistaa oikeusturvan saatavuus jatkossa. Käräjäoikeusverkoston supistamisella on vaikutuksia alueelliseen tasa-arvoon. Vastaavasti kielellisiin oikeuksiin on tulossa myös merkittäviä heikennyksiä. Keskittämisen myötä etäisyydet oikeudellisiin palveluihin kasvavat, kun myös muut paikkakunnan oikeuspalvelut näivettyvät kanslioiden lopettamisen myötä. Vaarana tässä on, että kaikkien oikeuspalvelujen, asianajo- ja oikeusaputoimistot mukaan luettuna, saatavuus heikkenee ja näin ollen kansalaisten oikeusturva vaarantuu.  

 

]]>
3 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244917-karajaoikeusuudistus-ihmetyttaa#comments Käräjäoikeusuudistus Oikeusturva Mon, 23 Oct 2017 21:43:19 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244917-karajaoikeusuudistus-ihmetyttaa
Asunnottomuuteen on monta syytä http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244551-asunnottomuuteen-on-monta-syyta <p>Asunnottomuus on niin Suomessa kuin muualla Euroopassa yksi kipeimpiä haasteita, johon liittyy usein moniulotteisia sosiaali- ja terveysongelmia. Asunnottomuutta ei voi määritellä täysin yksiselitteisesti. Se on ilmiö, joka saa eri aikoina ja eri maissa hyvinkin toisistaan poikkeavia sisältöjä. Tämä tekee asunnottomien lukumäärän vertailukelpoisen arvioinnin vaikeaksi, mutta ei kuitenkaan saa olla minkäänlainen tekosyy asunnottomia koskevien strategioiden ja toimenpiteiden vähäisyydelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmasto-olomme ovat vaikuttaneet osin siihen, että Suomi on ollut vuosien ajan kuitenkin jonkinlainen edelläkävijä asunnottomuuden mittaamisessa ja vähentämisessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on ollut poistaa pitkäaikaisasunnottomuus. Siinä keskitytään enemmän asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen kuin tavanomaisten tukirakenteiden kuten asuntoloiden tai tilapäisen majoituksen kehittämiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen esimerkki osoittaa, että kolme tärkeintä osatekijää ovat asuntojen saatavuus, sosiaaliset tukijärjestelyt ja joko työllisyydestä tai sosiaaliturvasta peräisin olevat riittävät taloudelliset resurssit, jotta ihmiset pystyvät maksamaan asumisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 1987 tehtiin ensimmäinen vuotuinen asunnottomuustutkimus. Asunnottomuutta koskevien vuotuisten kansallisten tilastojen tuottaminen on erittäin hyödyllistä kohdennettujen toimien vaikutusten arvioinnissa. Ohjelmilla onnistuttiin vähentämään asunnottomien määrä miltei 20 000:sta vuonna 1987 alle 8 000:en vuoteen 2005 mennessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ohjelman lähtökohtana on ollut soveltaa asunto ensin - periaatetta, jonka mukaan asumisen järjestyminen ja elämän puitteiden kohentuminen herättää myös motivaation kuntoutumiseen, mikä näkyy esimerkiksi alkoholin käytön vähenemisenä. Rakennetut uudet yksiköt ovat vähentäneet laitoshoitoa ja tuoneet säästöjä kaupungeille. Suomen ohjelmassa mm. perinteiset asuntolat muutetaan pieniksi asunnoiksi, joita on mahdollista vuokrata tavanomaisin vuokraehdoin pysyvään asumiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Uudenmallisessa tehostetussa tukiasumisessa asuvat entiset asunnottomat käyttävät selvästi vähemmän erilaisia muita asumis-, päihde- ja sairaalapalveluja. Vuositasolla 15 hengen yksikössä säästöt ovat 14 980 euroa henkeä kohti. Olemassa olevassa asuntokannassa tapahtuva tukiasuminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin asunnottomuuden hoitaminen sairaaloissa, päihdelaitoksissa ja vankiloissa. Myös asumisneuvonta näyttää vähentävän erityisen tehokkaasti häätöjä ja säästää tätä kautta sosiaali-, kiinteistö- ja oikeustoimen menoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä kaikkein hankalimmat kysymykset asunnottomuudessa ovat pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten korkea vuokrataso, joka synnyttää sekä uutta asunnottomuutta että vaikeuttaa tukiasuntojen ja hajautetun asumisen toteuttamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen huoli liittyy sote-uudistukseen. Sosiaalipalvelut ovat vaarassa jäädä jalkoihin muutoinkin, ja heikommassa asemassa olevien ryhmien palvelut saattavat pirstoutua entisestään, ja asiakkaat &rdquo;tippuvat&rdquo; eri järjestäjien palveluiden välimaastoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Asunnottomien yö &ndash;tapahtumasta on tullut vuotuinen, ja se muistuttaa siitä, että katto pään päällä ei sitenkään ole itsestäänselvyys. Resursseja ja vaikuttamista tarvitaan edelleen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Asunnottomuus on niin Suomessa kuin muualla Euroopassa yksi kipeimpiä haasteita, johon liittyy usein moniulotteisia sosiaali- ja terveysongelmia. Asunnottomuutta ei voi määritellä täysin yksiselitteisesti. Se on ilmiö, joka saa eri aikoina ja eri maissa hyvinkin toisistaan poikkeavia sisältöjä. Tämä tekee asunnottomien lukumäärän vertailukelpoisen arvioinnin vaikeaksi, mutta ei kuitenkaan saa olla minkäänlainen tekosyy asunnottomia koskevien strategioiden ja toimenpiteiden vähäisyydelle.

 

Ilmasto-olomme ovat vaikuttaneet osin siihen, että Suomi on ollut vuosien ajan kuitenkin jonkinlainen edelläkävijä asunnottomuuden mittaamisessa ja vähentämisessä.

 

Suomen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on ollut poistaa pitkäaikaisasunnottomuus. Siinä keskitytään enemmän asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen kuin tavanomaisten tukirakenteiden kuten asuntoloiden tai tilapäisen majoituksen kehittämiseen.

 

Suomen esimerkki osoittaa, että kolme tärkeintä osatekijää ovat asuntojen saatavuus, sosiaaliset tukijärjestelyt ja joko työllisyydestä tai sosiaaliturvasta peräisin olevat riittävät taloudelliset resurssit, jotta ihmiset pystyvät maksamaan asumisesta.

 

Vuonna 1987 tehtiin ensimmäinen vuotuinen asunnottomuustutkimus. Asunnottomuutta koskevien vuotuisten kansallisten tilastojen tuottaminen on erittäin hyödyllistä kohdennettujen toimien vaikutusten arvioinnissa. Ohjelmilla onnistuttiin vähentämään asunnottomien määrä miltei 20 000:sta vuonna 1987 alle 8 000:en vuoteen 2005 mennessä.

 

Ohjelman lähtökohtana on ollut soveltaa asunto ensin - periaatetta, jonka mukaan asumisen järjestyminen ja elämän puitteiden kohentuminen herättää myös motivaation kuntoutumiseen, mikä näkyy esimerkiksi alkoholin käytön vähenemisenä. Rakennetut uudet yksiköt ovat vähentäneet laitoshoitoa ja tuoneet säästöjä kaupungeille. Suomen ohjelmassa mm. perinteiset asuntolat muutetaan pieniksi asunnoiksi, joita on mahdollista vuokrata tavanomaisin vuokraehdoin pysyvään asumiseen.

 

Uudenmallisessa tehostetussa tukiasumisessa asuvat entiset asunnottomat käyttävät selvästi vähemmän erilaisia muita asumis-, päihde- ja sairaalapalveluja. Vuositasolla 15 hengen yksikössä säästöt ovat 14 980 euroa henkeä kohti. Olemassa olevassa asuntokannassa tapahtuva tukiasuminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin asunnottomuuden hoitaminen sairaaloissa, päihdelaitoksissa ja vankiloissa. Myös asumisneuvonta näyttää vähentävän erityisen tehokkaasti häätöjä ja säästää tätä kautta sosiaali-, kiinteistö- ja oikeustoimen menoja.

 

Tällä hetkellä kaikkein hankalimmat kysymykset asunnottomuudessa ovat pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten korkea vuokrataso, joka synnyttää sekä uutta asunnottomuutta että vaikeuttaa tukiasuntojen ja hajautetun asumisen toteuttamista.

 

Toinen huoli liittyy sote-uudistukseen. Sosiaalipalvelut ovat vaarassa jäädä jalkoihin muutoinkin, ja heikommassa asemassa olevien ryhmien palvelut saattavat pirstoutua entisestään, ja asiakkaat ”tippuvat” eri järjestäjien palveluiden välimaastoon.

 

Asunnottomien yö –tapahtumasta on tullut vuotuinen, ja se muistuttaa siitä, että katto pään päällä ei sitenkään ole itsestäänselvyys. Resursseja ja vaikuttamista tarvitaan edelleen.

 

]]>
14 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244551-asunnottomuuteen-on-monta-syyta#comments Asunnottomien Yö Asunnottomuus Mon, 16 Oct 2017 19:58:04 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244551-asunnottomuuteen-on-monta-syyta
Junckerin esitykset suosivat suuria jäsenmaita http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243385-junckerin-esitykset-suosivat-suuria-jasenmaita <p>Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin Unionin tila &ndash;puhe oli Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden näkökulmasta pettymys. Juncker esitteli oikeastaan kaikki integraatiokehitystä eteenpäin vievät keskeiset ideat, jotka voitaisiin toteuttaa muuttamatta perussopimuksia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Useat esityksistä vaativat tosin jäsenmaiden yksimielisyyttä ja Suomi voi yksinkin ne torpata &ndash; ainakin toistaiseksi. Puheessa nimittäin visioitiin sen tähden yhä useamman asian - veroasioista ulkopolitiikkaan &ndash; siirtämistä määräenemmistöpäätöksiin. Määräenemmistö päätökset ovat kylmää kyytiä pienille jäsenmaille. Laskentatapa käytännössä varmistaa neljän suurimman jäsenmaan linjan Unionin linjaksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sisämarkkinoiden kehittämisessä ja turvallisuusyhteistyössä oli toki kannatettavia avauksia. Teollisuuspolitiikan uudistamisessa, innovaatioiden, datatalouden ja puhtaiden ratkaisujen edistämisessä Suomella on annettavaa muillekin. Ääriliikkeiden ja terrorismin torjunnassa tarvitsemme yhteistyötä; EU:n puolustuksellinen lisäarvo tulee puolestaan suunnittelussa ja puolustusvälinehankinnoissa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Turvapaikkapolitiikassa komissio on jo ajanut turvapaikanhakijoiden automaattisen jakomekanismin hyväksymistä. Tämä romuttaa Dublin-järjestelmän perusperiaatteen ensimmäisen vastaanottavan maan vastuusta, lisää kannusteita ihmissalakuljetukseen ja ihmiskauppaan sekä siirtää toimivallan maahanmuuttopolitiikassa jäsenmailta komissiolle.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kehitysavun tehostaminen lähtömaihin ja kiintiöpakolaisten auttaminen suoraan pakolaisleireiltä on sen sijaan inhimillistä ja hallittu tapa vastata kriiseihin. Jokaisen YK:n pakolaissopimuksen hyväksyneen maan olisi myös sitouduttava ottamaan oman maan kansalaisensa vastaan. Nyt näistä ns. palautussopimuksista käydään kauppaa niin EU:n kuin kahdenvälisesti jäsenmaiden kanssa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Junckerille erilaisten yhdessä asetettujen kriteerien noudattaminen ei tuntunut olevan ensisijaista. Hän peräsi pikaisia kompromisseja Bulgarian ja Romanian Schengen-alueeseen saamiseksi, ja euroa nopeutetusti loppujenkin siihen halaavien valuutaksi. Onneksi sentään Turkin jatkuva sotiminen EU:n arvoja ja jäsenyyskriteerejä vastaan on vihdoin valkenemassa sinisilmäisillemikin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Juncker olisi muuttamassa Euroopan vakausmekanismin Euroopan valuuttarahastoksi. Rahastoon liittyen toteutettaisiin haave eurooppalaisesta valtiovarainministeristä. Euroryhmälle muodostettaisiin oma budjettilinja EU:n budjetin sisälle. Tämä avaisi tien EU:n budjetin kasvattamiseen. Näin kasvaisi Suomen nettomaksuosuus, mikä on meille epäedullinen kehityssuunta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Yhteisvastuun sementoiminen rahastolla on vaarallinen tie, siksi nykyinenkään vakausmekanismi ei ole perussopimuksissa, vaan valtioiden välisessä erillisessä sopimuksessa. Jäsenmailla on jatkossakin oltava vastuu omasta kehityksestään ja paine tarpeellisten uudistusten tekemiseen, muutoin ulkopuoliseen tukeen turvautuen laiminlyödään rakennemuutokset ja ajaudumme väkisin kasvaviin tulonsiirtoihin unionin sisällä. Rahaliiton tulevaisuudeksi riittäisi, että edes nykyisiä sääntöjä noudatettaisiin, missä näyttää olevan monella jäsenmaalla suurta haastetta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Demokratia-akselilla Juckerin esitykset eivät vakuuta. Komission puheenjohtaja kannattaa yhteiseurooppalaisia ehdokaslistoja ja yhdistäisi Euroopan neuvoston ja komission puheenjohtajan tehtävät. Yhteiset ehdokaslistat johtaisivat Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden meppien määrän vähenemiseen. Myös esitys superjohtajasta vähentäisi demokraattista kontrollia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Nyt tarvitaan Suomelta jämäköitä kantoja EU-kokouksiin, ns. &rdquo;tiekartta&rdquo; on laadittava sinivalkoisin silmälasein!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin Unionin tila –puhe oli Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden näkökulmasta pettymys. Juncker esitteli oikeastaan kaikki integraatiokehitystä eteenpäin vievät keskeiset ideat, jotka voitaisiin toteuttaa muuttamatta perussopimuksia.

 

Useat esityksistä vaativat tosin jäsenmaiden yksimielisyyttä ja Suomi voi yksinkin ne torpata – ainakin toistaiseksi. Puheessa nimittäin visioitiin sen tähden yhä useamman asian - veroasioista ulkopolitiikkaan – siirtämistä määräenemmistöpäätöksiin. Määräenemmistö päätökset ovat kylmää kyytiä pienille jäsenmaille. Laskentatapa käytännössä varmistaa neljän suurimman jäsenmaan linjan Unionin linjaksi.

 

Sisämarkkinoiden kehittämisessä ja turvallisuusyhteistyössä oli toki kannatettavia avauksia. Teollisuuspolitiikan uudistamisessa, innovaatioiden, datatalouden ja puhtaiden ratkaisujen edistämisessä Suomella on annettavaa muillekin. Ääriliikkeiden ja terrorismin torjunnassa tarvitsemme yhteistyötä; EU:n puolustuksellinen lisäarvo tulee puolestaan suunnittelussa ja puolustusvälinehankinnoissa.

 

Turvapaikkapolitiikassa komissio on jo ajanut turvapaikanhakijoiden automaattisen jakomekanismin hyväksymistä. Tämä romuttaa Dublin-järjestelmän perusperiaatteen ensimmäisen vastaanottavan maan vastuusta, lisää kannusteita ihmissalakuljetukseen ja ihmiskauppaan sekä siirtää toimivallan maahanmuuttopolitiikassa jäsenmailta komissiolle.

 

Kehitysavun tehostaminen lähtömaihin ja kiintiöpakolaisten auttaminen suoraan pakolaisleireiltä on sen sijaan inhimillistä ja hallittu tapa vastata kriiseihin. Jokaisen YK:n pakolaissopimuksen hyväksyneen maan olisi myös sitouduttava ottamaan oman maan kansalaisensa vastaan. Nyt näistä ns. palautussopimuksista käydään kauppaa niin EU:n kuin kahdenvälisesti jäsenmaiden kanssa.

 

Junckerille erilaisten yhdessä asetettujen kriteerien noudattaminen ei tuntunut olevan ensisijaista. Hän peräsi pikaisia kompromisseja Bulgarian ja Romanian Schengen-alueeseen saamiseksi, ja euroa nopeutetusti loppujenkin siihen halaavien valuutaksi. Onneksi sentään Turkin jatkuva sotiminen EU:n arvoja ja jäsenyyskriteerejä vastaan on vihdoin valkenemassa sinisilmäisillemikin.

 

Juncker olisi muuttamassa Euroopan vakausmekanismin Euroopan valuuttarahastoksi. Rahastoon liittyen toteutettaisiin haave eurooppalaisesta valtiovarainministeristä. Euroryhmälle muodostettaisiin oma budjettilinja EU:n budjetin sisälle. Tämä avaisi tien EU:n budjetin kasvattamiseen. Näin kasvaisi Suomen nettomaksuosuus, mikä on meille epäedullinen kehityssuunta.

 

Yhteisvastuun sementoiminen rahastolla on vaarallinen tie, siksi nykyinenkään vakausmekanismi ei ole perussopimuksissa, vaan valtioiden välisessä erillisessä sopimuksessa. Jäsenmailla on jatkossakin oltava vastuu omasta kehityksestään ja paine tarpeellisten uudistusten tekemiseen, muutoin ulkopuoliseen tukeen turvautuen laiminlyödään rakennemuutokset ja ajaudumme väkisin kasvaviin tulonsiirtoihin unionin sisällä. Rahaliiton tulevaisuudeksi riittäisi, että edes nykyisiä sääntöjä noudatettaisiin, missä näyttää olevan monella jäsenmaalla suurta haastetta.

 

Demokratia-akselilla Juckerin esitykset eivät vakuuta. Komission puheenjohtaja kannattaa yhteiseurooppalaisia ehdokaslistoja ja yhdistäisi Euroopan neuvoston ja komission puheenjohtajan tehtävät. Yhteiset ehdokaslistat johtaisivat Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden meppien määrän vähenemiseen. Myös esitys superjohtajasta vähentäisi demokraattista kontrollia.

 

Nyt tarvitaan Suomelta jämäköitä kantoja EU-kokouksiin, ns. ”tiekartta” on laadittava sinivalkoisin silmälasein!

]]>
1 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243385-junckerin-esitykset-suosivat-suuria-jasenmaita#comments EU Juncker Unionin tila-puhe Sun, 24 Sep 2017 18:33:10 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243385-junckerin-esitykset-suosivat-suuria-jasenmaita
Vastuullisuutta alkoholipolitiikkaan http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243110-vastuullisuutta-alkoholipolitiikkaan <p>Alkoholilain kokonaisuudistus päätyi eduskuntaan moninaisten hallituksen sisäisten vääntöjen jälkeen. Pohjaesityksen mukaan nelosolutta, vahvoja lonkeroita ja limuviinoja ollaan tuomassa vähittäiskauppoihin. Samalla jatketaan Alkojen ja ravintoloiden myyntiaikaa ja vapautetaan ulkomainen nettikauppa. Tiukka asiantuntijoiden ja osan oppositiosta vastustus vaikutti kuitenkin siihen, että edes prosenteista on tulossa äänestys &rdquo;omantunnonkysymyksenä&rdquo;.</p><p>THL:n tutkijoiden ennusteen mukaan pelkkä nelosoluen tuonti kauppoihin lisäisi 1500 sairaalakäyntiä ja 165 alkoholikuolemaa vuodessa. Lääkäriliiton mukaan maassa harjoitettu alkoholipolitiikka on yksi eniten sosiaali- ja terveyskuluihin vaikuttava asia. &nbsp;Saatavuuden helpottamien lisää väistämättä terveyshaittoja ja alkoholikuolemien kasvua ja sitä kautta valtion nettomenot kasvavat merkittävästi. Poliisin ja lastensuojelun kustannukset nousisivat myös huomattavasti. Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky ja suomalaisten terveys pitäisi olla tärkeämpää kuin alkoholibisneksen voitot.</p><p>On selvää, että ihmisten elämän tapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua &rdquo;tiukkapipo&rdquo;-leimaa. Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Alkoholikulutuksen kasvusta kaikkein kalliimman laskun maksavat tuhannet lapset ja nuoret, jotka joutuvat kärsimään lisääntyvästä vanhempien alkoholinkäytöstä, turvattomuudesta ja perheväkivallasta.</p><p>Kuten kaikessa politiikassa myös alkoholipolitiikassa olisi muistettava heikoimmassa asemassa olevat. Kenelle alkoholi ei ole ongelma, saa ruoka- ja seurustelujuomansa varmasti haettua myös Alkosta, mutta on vastuullista yrittää suojella riski- ja ongelmakäyttäjiä sekä lapsia ja nuoria alkoholin haitoilta. Vastuullista alkoholipolitiikkaa onkin syytä tehdä ennen kaikkea heidän vuokseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alkoholilain kokonaisuudistus päätyi eduskuntaan moninaisten hallituksen sisäisten vääntöjen jälkeen. Pohjaesityksen mukaan nelosolutta, vahvoja lonkeroita ja limuviinoja ollaan tuomassa vähittäiskauppoihin. Samalla jatketaan Alkojen ja ravintoloiden myyntiaikaa ja vapautetaan ulkomainen nettikauppa. Tiukka asiantuntijoiden ja osan oppositiosta vastustus vaikutti kuitenkin siihen, että edes prosenteista on tulossa äänestys ”omantunnonkysymyksenä”.

THL:n tutkijoiden ennusteen mukaan pelkkä nelosoluen tuonti kauppoihin lisäisi 1500 sairaalakäyntiä ja 165 alkoholikuolemaa vuodessa. Lääkäriliiton mukaan maassa harjoitettu alkoholipolitiikka on yksi eniten sosiaali- ja terveyskuluihin vaikuttava asia.  Saatavuuden helpottamien lisää väistämättä terveyshaittoja ja alkoholikuolemien kasvua ja sitä kautta valtion nettomenot kasvavat merkittävästi. Poliisin ja lastensuojelun kustannukset nousisivat myös huomattavasti. Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky ja suomalaisten terveys pitäisi olla tärkeämpää kuin alkoholibisneksen voitot.

On selvää, että ihmisten elämän tapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua ”tiukkapipo”-leimaa. Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Alkoholikulutuksen kasvusta kaikkein kalliimman laskun maksavat tuhannet lapset ja nuoret, jotka joutuvat kärsimään lisääntyvästä vanhempien alkoholinkäytöstä, turvattomuudesta ja perheväkivallasta.

Kuten kaikessa politiikassa myös alkoholipolitiikassa olisi muistettava heikoimmassa asemassa olevat. Kenelle alkoholi ei ole ongelma, saa ruoka- ja seurustelujuomansa varmasti haettua myös Alkosta, mutta on vastuullista yrittää suojella riski- ja ongelmakäyttäjiä sekä lapsia ja nuoria alkoholin haitoilta. Vastuullista alkoholipolitiikkaa onkin syytä tehdä ennen kaikkea heidän vuokseen.

]]>
137 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243110-vastuullisuutta-alkoholipolitiikkaan#comments Alkoholilaki Alkoholilakiuudistus Tue, 19 Sep 2017 15:04:15 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243110-vastuullisuutta-alkoholipolitiikkaan
Budjetin lapsiperhe-hehkutuksella ei katetta http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242214-budjetin-lapsiperhe-hehkutuksella-ei-katetta <p>Ensi vuoden talousarvioon Kristillisdemokraatit linjasivat kesäkokouksessaan odottavansa hallitukselta panostuksia työllisyyteen, yrittäjyyden tukemiseen, lapsiperheiden ja eläkeläisten tilanteen helpottamiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Mielestämme talouskasvusta huolimatta valtion talouden tasapainottamisen on syytä olla edelleen budjetin keskiössä.</p><p>Hallitus toimi monessa asiassa linjaustemme mukaan, mutta osa panostuksista on aiempien isojen leikkausten takia lähinnä paikkailua.</p><p>Budjetin suurin pettymys kohdistuu lapsiperheiden kohteluun. En tiedä miksi, mutta perheministeristä huolimatta asuntovelkaiset lapsiperheet ovat Sipilän hallituksen hampaissa koko ajan. Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen, asumistuen muutos, kiinteistöveron nosto ja tuloverotuksen lapsivähennyksen poistuminen ovat tuntuvia heikennyksiä monille lapsiperheille.</p><p>Orpo lupasi budjetti-infossa, että ensi vuonna kenenkään verotus ei nouse. Hallitus ei kuitenkaan aio jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joten pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotus kiristyy &ndash; siis ainoana väestöryhmänä! Verotuksen lapsivähennys luotiin viime hallituskaudella KD vaatimuksesta. Hallituksen 5 euroa kuussa yksinhuoltajille tarkoittaa nelilapsisessa perheessä 240 euroa vuodessa, kun siltä samalla viedään lapsivähennyksen muodossa 400 euroa. Tappiota siis heillekin, muille pelkkää veronkiristystä. Päivähoitomaksujen alennus on toki hyvä asia, mutta nämä plussat ja miinukset eivät välttämättä osu samaan perheeseen. Jollakin siis kompensoituu, usealla tiedossa pelkkiä veronkorotuksia.</p><p>Lapsiperheet ovat kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajien ja eläkejärjestelmän ylläpitäjien kasvattajia eli hyvä väestö- ja perhepolitiikka on koko hyvinvointi- ja talouspolitiikan kova ydin. Vain sitä harjoittamalla voimme rohkaista suomalaisia perustamaan perheitä. Odotan, että Orpo lunastaa verolupauksensa myös lapsiperheille ja tuo eduskunnalle esityksen lapsivähennyksen jatkamisesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensi vuoden talousarvioon Kristillisdemokraatit linjasivat kesäkokouksessaan odottavansa hallitukselta panostuksia työllisyyteen, yrittäjyyden tukemiseen, lapsiperheiden ja eläkeläisten tilanteen helpottamiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Mielestämme talouskasvusta huolimatta valtion talouden tasapainottamisen on syytä olla edelleen budjetin keskiössä.

Hallitus toimi monessa asiassa linjaustemme mukaan, mutta osa panostuksista on aiempien isojen leikkausten takia lähinnä paikkailua.

Budjetin suurin pettymys kohdistuu lapsiperheiden kohteluun. En tiedä miksi, mutta perheministeristä huolimatta asuntovelkaiset lapsiperheet ovat Sipilän hallituksen hampaissa koko ajan. Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen, asumistuen muutos, kiinteistöveron nosto ja tuloverotuksen lapsivähennyksen poistuminen ovat tuntuvia heikennyksiä monille lapsiperheille.

Orpo lupasi budjetti-infossa, että ensi vuonna kenenkään verotus ei nouse. Hallitus ei kuitenkaan aio jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joten pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotus kiristyy – siis ainoana väestöryhmänä! Verotuksen lapsivähennys luotiin viime hallituskaudella KD vaatimuksesta. Hallituksen 5 euroa kuussa yksinhuoltajille tarkoittaa nelilapsisessa perheessä 240 euroa vuodessa, kun siltä samalla viedään lapsivähennyksen muodossa 400 euroa. Tappiota siis heillekin, muille pelkkää veronkiristystä. Päivähoitomaksujen alennus on toki hyvä asia, mutta nämä plussat ja miinukset eivät välttämättä osu samaan perheeseen. Jollakin siis kompensoituu, usealla tiedossa pelkkiä veronkorotuksia.

Lapsiperheet ovat kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajien ja eläkejärjestelmän ylläpitäjien kasvattajia eli hyvä väestö- ja perhepolitiikka on koko hyvinvointi- ja talouspolitiikan kova ydin. Vain sitä harjoittamalla voimme rohkaista suomalaisia perustamaan perheitä. Odotan, että Orpo lunastaa verolupauksensa myös lapsiperheille ja tuo eduskunnalle esityksen lapsivähennyksen jatkamisesta.

]]>
1 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242214-budjetin-lapsiperhe-hehkutuksella-ei-katetta#comments Budjetti Lapsiperhe Lapsivähennys Fri, 01 Sep 2017 05:32:46 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242214-budjetin-lapsiperhe-hehkutuksella-ei-katetta