Avioerokurssille?
Aprillipäivän tienoilla uutisoitu pakollinen avioerokurssi tanskalaisille taisi monella median seuraajalla mennä päivän vedätysjuttujen laariin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut aprillipila, vaan huhtikuun ensimmäisestä päivästä lähtien avioeroa hakevien alaikäisten lasten vanhemmat ovat joutuneet osallistumaan netissä pakolliselle erokurssille. Tanskan uusi avioerolaki pitää sisällään alaikäisten lasten vanhemmille velvoittavan kolmen kuukauden harkinta-ajan, jonka aikana verkkokurssi ”Yhteistyö avioeron jälkeen” tulee suorittaa tai muutoin avioliitto jää voimaan.
Vapaamielisille juuteille lapsiperheiden avioerot eivät ole enää ilmoitusasia, vaan vanhemmat halutaan miettimään, miltä avioero näyttää lasten näkökulmasta. Samalla on toki tarkoitus antaa eväitä kommunikointiin perheessä eroprosessin aikana ja sen jälkeen, sekä lievittää erovanhempien mahdollisia ristiriitoja vaikkapa lastenkasvatuksessa. Itse nettikurssin suorittamiseen aikaa ei juuri tuntia enempää tuhraannu, mutta sovelluksen kautta on mahdollisuus saada apua asiantuntijoilta ja vertaistukea muilta vanhemmilta.
Suinpäin lakia ei muutettu, vaan sitä edelsi Kööpenhaminan yliopiston tutkijoiden huolellinen kolmen vuoden seurantajakso avioerokurssista noin 2600 vapaaehtoisen vanhemman kontrolliryhmälle. Tutkijoiden mukaan tulokset olivat ”järisyttäviä”. Kurssin suorittaneiden vanhempien ahdistus- ja masennusoireet ja jopa sairauspoissaolot vähenivät verrattuna kurssia käymättömään verrokkiryhmään. Siitä ei kerrottu, peruuntuiko avioero joidenkin kohdalla kokonaan. Ainut kritiikki uutta lakia kohtaan on ollut huomio siitä, että jo yli puolet tanskalaisista lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, eikä tuore laki kosketa näiden lasten vanhempia.
Miksi yhteiskunta sitten kiinnostui avioeroista? Tanskassa vuonna 2018 avioliitoista 46,5 prosenttia päätyi eroon, ja alaikäisten vanhemmat pystyivät aiemmin saamaan eron vaikka viikossa. Aika moni asia jää nihkeissä tunnelmissa sopimatta, ja lapsista tulee pahimmillaan välikappaleita ex-puolisolle kostettaessa. Oikeusteitse selvitellään tuhansia huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa riita-asiaa vuosittain, näin muuten myös Suomessa. Lapset kärsivät vanhempien riitaisissa eroissa; psykologien ja oppilashuollon tukipalveluita tarvitaan entistä enemmän. Vanhempien stressi ja ahdistus näkyy työstä poissaoloina. Sanalla sanoen avioerot tulevat yhteiskunnalle kalliiksi ja huonosti hoidetut avioerot sitäkin kalliimmiksi. Jos avioliitto onkin kahden kauppa, niin lapsiperheen avioero koskettaa kokolailla laajaa ihmispiiriä.
Tanskan mallia tulisi mielestäni Suomessakin harkita. Avioerot koskettavat meilläkin noin 30 000 lasta vuosittain. Aikuisen tulisi olla joka käänteessä pienten puolella, ja pyrkiä avioliittoneuvonnan ja ulkopuolisen tahon kautta ensisijaisesti etsimään apua ja välttämään avioero. Jos se ei ole mahdollista, niin lapsen tilanne tulisi erotilanteessa nykyistä paremmin huomioida vaikka sitten velvoittavalla erokurssilla.
Eli ei kannata mennä avioon, jos ei halua marxilaisen valtion yksilönvapautta kaventavalle aivopesukurssille?
Ilmoita asiaton viesti
Essayah ei maininnut tarkasti mitä se sisältää, mutta hyvinkin varmasti henkisiin asioihin liittyviä kysymyksiä ja tietoa.
Suomi voisi käyttää samankaltaista, mutta ei mielestäni pakosta. KD:llä on varmaan kristillinen vakaumus tähän, eli joko tai ei.
Itse en kannata pakkojen lisäämistä vaan vähentämistä. Varmaankin me pärjäämme jo nykyiselläkin järjestelyllä?
Ilmoita asiaton viesti
Jokaiselle parille joka lapsen saa, pitäis tuollainen olla!
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisiköhän vaatia jotain osaamistasoa ja tietoisuutta myös ennen kuin lyödään hynttyyt yhteen ja tehdään lapsia?
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa kyllä, mutta lapsia syntyy jo ilmankin niin vähän, että lapsiajokortin vaatimiseen ei taida olla enää mitään mahdollisuuksia. Lapsen tekoa ei voi kieltää eikä avio- tai avo-eroja, mutta sivistyneen eroamisen kurssissa voisi olla järkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan loogista on, että jos avioeroista on yhteiskunnalle kustannuksia, näitä kustannuksia pyritään minimoimaan. Voisikohan tilannetta korjata vanhemmuuskurssituksella?
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuo erokurssi siihen ongelmaan auttaisi, että lapsia vieraannutetaan toisesta vanhemmasta. Joten muutakin kehitettävää on.
Erokurssi auttaisi silti jonkun verran ainakin siihen, että puhutaan jo etukäteen, miltä riitaisa avioero näyttää lapsen silmin, jos vaikka se motivoisi eroamaan vähän riidattomammin. En löisi vetoa että avioeroja juuri peruuntuu kurssin ansiosta, eron syyt ovat yleensä sen verran konkreettisia ja jopa vuosia kypsyneitä, ei avioeroja ihan huvikseen oteta.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi eroamista pehmentävä ja sovitteleva apukeino voisi olla eron juhliminen yhdessä samaan tapaan kuin häitä vietetään. Eroavat puolisot kirjoittaisivat yhdessä erojaiskutsuja ja jakaisivat juhlan kulut.
Ilmoita asiaton viesti
«Aika moni asia jää nihkeissä tunnelmissa sopimatta, ja lapsista tulee pahimmillaan välikappaleita ex-puolisolle kostettaessa.»
Lasten tapaamisen evääminen toiselta on tietenkin itsessäänkin hyvä koston välinen. Lisäksi tulee lasten mahdollistama taloudellinen väkivalta.
Tuskin mikään aiheuttaa miehissä yhtä paljon katkeruutta kuin elatusmaksut, jotka ovat usein varainsiirto lasten äidille, eivätkä aina mene tarkoitukseensa, lasten elatukseen. Ongelmaa pahentaa se asenne, että miesten odotetaan ensin maksavan tarpeeseen nähden ylimitoitetut elatusmaksut ja siihen päälle lasten elatuksen, ja syyllistetään, kun into ostella lapsille kivoja asioita vähenee. Eroriidoissa elatusmaksut ovatkin lasten äideille usein taloudellisen väkivallan väline, jolla pyritään kostamaan koettua vääryyttä, samalla kun usein kostetaan kontrolloimalla lasten yhteyttä isäänsä.
Taloudellinen väkivalta on osa laajempaa ongelmaa, että riitatilanteissa asumus- ja avioero saattavat olla toiselle osapuolelle taloudellisesti hyvinkin kannattavia. Työttömän yksinhuoltajan sosiaalituet ovat varsin runsaat, mikä jopa motivoi muuttamaan erilleen, jos oman asunnon saa käytännössä ilmaiseksi. Yksinhuoltajakorotukset vaikuttavat merkittävästi paitsi lapsilisärahaan, myös vuokratukeen, työttömyyspäivärahaan ja muihin tukiin. Lisäksi tulevat tietenkin joko elatustuki tai elatusmaksut. Työttömän yksinhuoltajan ei kannata mennä töihin jos palkka ei ylitä 2 600 euroa, mutta määrä voi olla huomattavasti suurempikin.
Säästeliäällä yksinhuoltajalla voivat sosiaaliturva ja elatusmaksut kasvattaa käteen jäävät rahat moninkertaisiksi.
Sinällään yksinhuoltajaperheiden vahva sosiaaliturva on lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeää, mutta toisaalta voi usein itsessään aiheuttaa eroja ja epäsuorasti aiheuttaa syrjäytymistä.
Järjestelmä varmasti on syntynyt tiettyjen klassisten avioeromallien pohjalta, jos toinen vaikkapa löytää uuden kumppanin tai perheen isä muuten vain jostain syystä hylkää perheensä. Näiden avioeromallien pohjalta rakennettu sosiaaturva- ja huoltojärjestelmä saattaa kuitenkin olla hyvin haitallinen pelkästään eripuraisten parisuhteiden kohdalla, jossa järjestelmää käytetään vallan ja taloudellisen väkivallan välineenä parisuhdekriisissä tai epävakaassa parisuhteessa.
Ilmoita asiaton viesti