Sisulla ja sydämellä Suomen puolesta Kansanedustaja Sari Essayahin blogi

Sotemallit pöytään!

Vaalikauden loppu sai perjantaina dramaattisen käänteen, kun pääministeri Juha Sipilä veti johtopäätökset sote-uudistuksen kaatumisesta ja ilmoitti jättävänsä hallituksensa eronpyynnön. Vaaleihin mennään siis toimitusministeristön tehdessä virkaa, eivätkä hallituspuolueet ole enää hallitusohjelmansa sitomia, vaan vapaasti vaalilaukalla.

Sote-uudistuksen ongelmat alkoivat syksyllä 2015, kun Keskusta ja Kokoomus sopivat hallitusohjelmaan kirjatun lisäksi maakuntahallinnosta ja valinnanvapauslainsäädännöstä. Hallituspuolueet sitoivat uudistuksen osat poliittisella kytkyllä, eivätkä kerta toisensa jälkeen suostuneet tuomaan eduskuntaan sellaisia muutosesityksiä, joilla mallin perustuslailliset ongelmat olisi voitu ratkaista. Sen sijaa kaikkien puolueiden jakamat alkuperäiset tavoitteet rakenneuudistukselle – yhdenvertaisuus, integraatio ja kustannusten hillintä – jäivät alisteiseksi poliittisille tavoitteille.

Sote-uudistuksen tarve ei ole kuitenkaan minnekään kadonnut, vaan tarvitsemme mallin, joka keskittyy alkuperäisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tehty valmistelukaan ei valu hukkaan, sillä monissa kunnissa, maakuntatasolla ja sairaanhoitopiireissä on tehty oikeita asioita mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation parantamisessa ja tukipalveluiden ja tietojärjestelmien tehokkuuden lisäämisessä.

Vaalien alla jokaisen puolueen on syytä kertoa oma mallinsa. Jos aloittaisimme valmistelun nyt, mikä olisi KD:n sote-malli? Maakuntamalli tulee irrottaa uudistuksesta ja toteuttaa sote-uudistus soten ehdoilla. Ihmisten pitää saada saman tasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta; tähän tarvitaan valtakunnallinen palvelulupaus, alueellinen järjestämisvastuun toteutumisen toimintamalli sekä riittävä valvonta.

Tarvitaan peruskuntia suuremmat järjestämisvastuussa olevat sota-alueet. Palvelujen integraatio toteutuu parhaiten, kun sekä perus- että erityistason palvelut ovat sote-alueen järjestämisvastuulla. Sote-alueilla on oltava laaja vapaus ilman keskittämispakkoa päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostetaanko osa yksityiseltä tuottajalta tai annetaanko asiakkaalle palveluseteli palvelun ostamiseen. Kunnat voisivat edelleen tuottaa palveluita, mutta nämä palvelut koordinoitaisiin osaksi suurempaa hallinnollista kokonaisuutta.

Valinnanvapautta voidaan laajentaa hallitusti palvelusetelien ja henkilökohtaisen budjetoinnin avulla, jolloin riittävä asiakasohjaus on varmistettava. Samoin työterveyshuolto ja Kela-korvaukset pitää pääosin säilyttää. Sote-alueen rahoituksen tulee perustua valtionosuusjärjestelmään ja nykyisen tasoiseen kuntaveroon sisältyvään sote-osuuteen.

Sote-alueiden lukumäärään ei kannata hirttäytyä, vaan se olisi määritettävä palvelujen kautta asiantuntijanäkemyksiä kuunnellen. Viime kauden lopulla hahmoteltu viiden sote-alueen malli on yksi mahdollisuus. Silloin esille nousseet perustuslailliset ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa esimerkiksi toteuttamalla sote-vaalit ja ohjaamalla rahoitus suoraan viidelle alueelle.

Sote-palvelujen uudistamisessa on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta ja turvallisuudesta. On voitava luottaa siihen, että sairastunut pääsee kohtuullisessa ajassa lääkäriin, ja että kotona asuva vanhus ja vammainen henkilö saavat riittävän tuen. On pidettävä kirkkaana mielessä, että hallinnollinen malli on vain raami näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Mitä muuta on syytä ottaa opiksi? Suuret rakenteelliset uudistukset on valmisteltava aidosti parlamentaarisesti siten, että voidaan varmistaa mallin pohjaratkaisujen hyväksyttävyys myös hallituskauden vaihtuessa. Toiseksi uudistukset on syytä aikatauluttaa realistisesti ja tarvittaessa toteutettava vaiheittain. Kolmanneksi tarvitaan rakentavia voimia, jotka eivät pyri ensisijaisesti ulosmittaamaan poliittista hyötyä hallituskaudestaan, vaan palauttamaan kansalaisten luottamuksen päätöksentekojärjestelmään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Minulla on jonkin verran luottamusta siihen, että kristilisdemokraatit yrittävät aidosti parantaa palveluita. Mutta sitä en ymmärrä, miksi tuossa esitetyssä ohjelmaluonnoksessa on mukana päätöksenteon keskittämisen vaatimus. Palvelut ovat toimineet maailman mittakaavassa varsin hyvin kuntien johdolla, eikä päätöksenteon keskittäminen paranna palveluita, eikä tee niitä halvemmiksi (THL:n tilastojen mukaan kustannustehokkaimmat ovat pieniä).

Blogikirjoituksen alussa mainittiin integraatiotavoite. Usein sen yhteydessä mainitaan perustason ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen. Tuossa kuntien ja erikoissairaanhoidon suhteessa ei ole ollut mitään merkittäviä ongelmia, joten siinä mielessä noiden kahden tason niputtaminen yhteen ei ole tarpeen. Ja toisaalta sote-palveluuden vieminen pois kunnilta johtaisi integraation katkeamiseen soten ja monien muiden kunnan palveluiden välillä (esim. terveyttä edistävät liikunatpalvelut). On myös kovin ikävää, jos ihmisiltä viedään turhaan pois (perustuslaissakin mainittu) oikeus päättää omista paikallisista asioistaan (kuten siitä, miten kuntalaiset haluavat sote-palvelut paikallisesti järjestää).

Olisi niin hyvä, jos Suomessa olisi yksikin puolue, joka ei uskoisi väitettä leveiden hartioiden rahoja säästävästä vaikutuksesta ja keskitetyn päätöksenteon ja hallintorakenteen paremmuudesta hajautettuun ja paikalliseen verrattuna. Herätys, pystysuoralle integroimiselle ei ole mitään todistettua tarvetta (pelkkiä ikiaikaisia vallan keskittämishaaveita keskusjohdon ja keskuspaikkakuntien suunnasta vain).

Toimituksen poiminnat