Terveisiä maaseudulta
Keskikesän helteellä Helsingin Sanomien tulevaisuustoimittaja oli laitettu matkaan äimistelemään Ylä-Savon ihmettä. Kun ei ne mokomat siellä maaseudulla asumista suostu lopettamaan, ja viimeinen sammuttamaan valoja, vaikka jo 20 vuotta sitten pääkaupungin aviisi niin ennusti.Ylä-Savo valikoitui tutkimuskohteeksi kuulemma juuri siksi, että siellä on tyypillisimmillään koko suomalaisen maaseudun kuva kaikkine haasteineen.
Ihmeteltävää toimittajalla riittää, kun uutta matkailuyritystä pukkaa, ja kesäkahvilaakin pyöritetään Brysselistä käsin. Menestyvien vientiyritysten lisäksi monenlaista pienempää työpaikkaa ja elannon antajaa löytyy; mutta leipä on ehkä useammasta lähteestä kerättävä.
Asuntovelkaista toimittajaa huimaa, kun omakotitalo järvenrannassa kaupungin liepeillä lähtee summalla, jolla hikiseen saa kaksion pääkaupunkiseudulta. Hesarin aikoinaan ennustama ”Kuolevan kunnan hilpeä korahdus” eli Eukonkannon MM-kisat Sonkajärvellä kerää sekin yhä Suomen kesätapahtumista eniten kansainvälisiä mediataloja paikalle.
Väestökehitys- ja rakennetilastot ovat seudun jo moneen kertaan tappaneet, mutta siellä ne vain elelevät, vieläpä tyytyväisyyttään kehräten. Kehtaapa joku vielä tokaista, ettei etelän ”kusiaispessään” edes lähtisi. Kesäviikko saa toimittajan vakuuttumaan, että maaseudun ennustetulle kuolinkouristukselle taitaa sittenkin olla vastavoima.
”Kaikki ei näy tilastoissa. Ihmisten päättäväisyys ja yhdessä tekemisen asenne eivät näy. Molempia pääsen todistamaan Ylä-Savossa vietettyjen päivien aikana”. Tähän toimittajan lopputulemaan on helppo yhtyä.
Täälläkin, kuten niin monella seutukunnalla Suomessa, kesän jokainen viikonloppu on ollut talkootyön ja yhdessä tekemisen oodia: kesäteatteria, maalaismarkkinoita, perinnepihoja, iskelmää ja praasniekkaa – ja tietysti sitä eukonkantoa. Kotikuntani Lapinlahti on lähes ainut alle 10 000 asukkaan kunta, jossa pidetään vuodesta toiseen kansainvälinen yleisurheilun GP-kisa. Sekin on kyllä yritetty kuopata ”navetantauskisana” jo vuosia sitten. Iso käsi ja kiitos kaikille niille tuhansille talkoolaisille, jotka ovat tämänkin kesän monet tapahtumat olleet maaseudulla mahdollistamassa. Paras tapa osoittaa arvostusta järjestäjille on mennä aina paikan päälle nauttimaan ohjelmista.
Pelkän talkootyön varaan ei kuitenkaan tulevaisuutta voi maallakaan rakentaa. Samaisessa Hesarin lehtijutussa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Turun yliopistolta maalailee maaseudun näkymiä rohkaisevin vedoin. Väestökehitys ja huoltosuhde tasapainottuvat, biotalous ja elintarvikkeet tarvitsevat raaka-aineensa jatkossakin ja maaseudusta tulee yhä kasvava hyvinvointilähde. Tulevaisuuden suomalainen on nopeiden liikenneyhteyksien ansiosta monipaikkainen, jonka yhdistelee kaupunki- ja maaseutuasumista tarpeidensa mukaan. Kaupungeista käydäänkin töissä maalla, eikä vain päinvastoin.
Uskon, että tämä tulevaisuuden visio ei ole ”teoriaherrojen huaveilua”. Koko Suomen tasapainoinen aluekehitys ja asuttuna pitäminen on kansalaisten vahva tahtotila, minkä tuore gallup joidenkin harmiksi vastaansanomattomasti todisti.
Lisäksi tämän kesän kuumuus on viimeistään avannut silmät ymmärtämään maaseudun merkityksen ruuantuotannon huoltovarmuuskysymyksenä. Ilmasto-olot ovat vaikuttaneet jo dramaattisesti satonäkymiin ympäri maailman.
Nyt on ymmärrettävä olla kaukaa viisas. Suomessa on säilytettävä pellot viljeltyinä, satsattava maatalouden kannattavuuteen ja alan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen. Tilojen jatkuvuus on varmistettava ja tuottajan on saatava työstään ansaitsemansa palkka.
Suomen on varauduttava siihen, että vielä voi olla monta suuta ruokittavana. Puhdas ruoka ja toimiva elintarvikeketju kun eivät ole maailmalla itsestään selvyyksiä. Joten puolustetaan rohkeasti maaseutua. Se kun ei ole kaupungeiltakaan pois, sillä molempia tarvitaan.
Sari, voisitko edistää kaksoiskuntalaisuuden virallistamista Suomeen?
Ilmoita asiaton viesti
Se, että pyörittää kesäkahvilaa Brysselin palkoilla, kertoo enemmän lomien pituudesta ja palkan kustannustehokkuudesta kuin yrittämisestä.
Voisi olla syytä tarkastella palkkojen ja etujen tarkastelua siellä päässä, vaikka se saattaa olla henkilölle vaikeaa joka saa sieltä sun täältä common health into pocket?
Ilmoita asiaton viesti
Onpa sympaattinen blogi kaikkien Aamulehdestä, Ylestä ja Hesarista luettujen ”kaupungistumisen megatrendi” -hölinöitten jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikeaa ymmärtää, miten kirjoituksesi alku ja loppu liittyvät toisiinsa.
Jos Sonkajärvellä ja Ylä-Savossa viihdytään, ei meillä kaupunkilaisilla ole mitään sitä vastaan. Vastatkoon asumisestaan ja kustannuksistaan itse. Eläköön onnellisina.
Kun elävät onnellisina ja matkailutoiminta kukoistaa ja kahviloita avataan Brysselistä saakka, kaikki on ihan hienosti. Yes! Hyvä Ylä-Savo ja hyvä Sonkajärvi ja hyvä sinnikkäät ihmiset.
Maaseudun elinvoimaisuus säilyy, mikäli maaseudun elinvoimaisuus säilyy. Se ei ole mikään itseisarvo. Maa pysyy asuttuna niin kauan kuin siellä asuu ihmisiä. Kun ei asu, se ei ole pysynyt. Meidän ei tarvitse pumpata vettä vedettömään kaivoon, rahalla ne ylä-savolaiset eivät siellä pysy. Ne pysyvät siellä niin kauan kun niillä on keskenään tekemistä.
Maataloudellamme on kasvupontetiaalia lämpenemisen myötä. Se voi saada uutta nostetta ja mahdollisuutta: meillä on mahdollisuus viljellä useampia lajikkeita ja saada satokauden pidennys käyttöön. Muttei yhteiskunnan tarvitse enää tuottamattomaan maatalouteemme tukea yhtään enempää tuhlata. Me tuemme maaseututaloutta riittävästi, jos minulta kysyt, liikaakin. Tuottavuus ei kasva tukia lisäämällä.
Ilmoita asiaton viesti
”Vastatkoon asumisestaan ja kustannuksistaan itse.”
Tähän voisi olla oikeudenmukainen ratkaisu, siis sellainen että kaupungeissa ruoka tulisi olla 30-40% kalliimpaa ja näillä varoilla tuetaan juuri mainitsemaasi ”maksakoot viulunsa itse”.
Ja on niitä muitakin keinoja, joilla voitaisiin markkinamekanismia käyttää hyväksi, koska Kaupungeissa on hiilijalanjälki ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Laine, kaupungeissa ruoka on kalliimpaa.
Mihin me tarvitsemme maaseudun tulojen pönkittäjää? Kerro minulle, miksi helsinkiläisen tai jyväskyläläisen tarvitsee maksaa ruuastaan enemmän, jotta ylä-savolainen voi viettää aikaansa ylä-savossa?
Jos kaupunkien ruokahuolto ei kilpailukykyiseen hintaan suju suomalaiselta maataloudelta, hankitaan se halvemmalta Puolasta.
Kaupungin hiilijalanjälki ei ole maaseudun hiilijalanjälkeä suurempi. Se vaan on tihentynyt samalla tavalla kuin tuotantokin. Kaupunkilaisen hiilijalanjälki on samansuuruinen kuin maaseudulla asuvankin.
http://www.aalto.fi/fi/current/current_archive/new…
Ilmoita asiaton viesti
Sari kirjoittaa antaamuksella maaseudun raikkauden puolesta. Ylen teettämässä gallupkyselystä käy ilmi että neljä viidestä haluaa asua maaseudulla jossa voi hengittää hapekasta ilmaa jolla päänsärky kaikkoaa.
Maaseutua on sorsittu monin tavoin ja suorastaan estetään sen elinvoimaisuuden kehitys muunmuassa kun kaupungissa saa rakentaa veden rannalle vaikka rivissä kerrostaloa niin maaseudulla saat rakentaa neljä mökkiä km-lle ja muutoinkin rakennuslaki on byrokratiaa täynnä.
On myös kohuutonta kun kaupungeissa on parikymmentä tv kanavaa niin maaseudulla kokonaan kuusi kanavaa no saat sitten ostaa lisäkavat Digitalta lautasantenin kautta kovaan hintaan kun kaupungissa näkyy yleverolla koko paletti.
Kaikista näistä maaseudun sortotoimenpiteistä ja puutteista huolimatta veri vetää maaseudulle ainakin osaksi vuotta.
Kiitos viellä Sarille osaavasta tunteella kirjoitetusta blogista.
Ilmoita asiaton viesti
Katso tuore ”Millaista monipaikkaisuutta Suomeen – Selvitys kaksoiskuntalaisuudesta” (Valtiovarainministeriön julkaisu – 3/2018):
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/hand…
Huomaa em. selvityksestä erityisesti sivulta 58:
– -”Lainkohdan esitöiden (HE 70/2008 vp s. 22-23) mukaan luonnollisella henkilöllä on kotipaikka sillä paikkakunnalla, jossa hän asuu ja olosuhteista voidaan päätellä, että hänen tarkoituksenaan on asua siellä pysyvästi.
Esitöiden mukaan luonnollisella henkilöllä on vakituinen asuinpaikka sillä paikkakunnalla, jossa hän tosiasiallisesti asuu ja jossa hänen tavanomainen elinympäristönsä on. Vakituinen asuinpaikka määräytyy yksinomaisesti tosiasiallisesti vallitsevien, ulkonaisesti havaittavien seikkojen pohjalta. Jotta henkilöllä voitaisiin katsoa olevan vakituinen asuinpaikka tietyllä paikkakunnalla, edellytetään asumiselta tiettyä pysyvyyttä. Esitöissä mainitaan yhtenä esimerkkinä, että jos eläkeläinen asuu kesäkauden, puolet vuodesta kesämökillä ja muun ajan talviasunnossa toisella paikkakunnalla, voi ensiksi mainittu olla kesäkaudella vakituinen asuinpaikka ja jälkimmäinen kotipaikka.
Edelleen esitöissä todetaan, että kotikunta on kotikuntalaissa määritelty siten, että siinä on piirteitä sekä kotipaikan että vakituisen asuinpaikan käsitteestä. Kotikuntalailla on käytännössä huomattava merkitys ratkaistaessa, mikä on henkilön kotipaikka. Väestörekisteriin merkitty kotikunta luo olettaman henkilön yleisestä oikeuspaikasta. Määritettäessä henkilön kotipaikkaa tai vakituista asuinpaikkaa väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta ei kuitenkaan ole muodollisesti sitova. Kotipaikan ja vakituisen asuinpaikan määrittämisen kannalta ratkaisevia ovat kussakin tapauksessa vallitsevat tosiasialliset olosuhteet. Henkilön kotipaikka voi siis poiketa rekisteriin merkitystä kotikunnasta.” – –
—
Katso Kotikuntalaki (1994/201):
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940201
Huomaa erityisesti alla oleva (suora lainaus Finlexistä):
11 § (25.8.2016/669)
Kotikuntamerkintää koskeva hallintopäätös
Jos maistraatin tekemä kotikuntaa, siellä olevaa asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskeva merkintä poikkeaa asianomaisen henkilön ilmoittamasta tai jos merkintää ei ole 9 §:ssä tarkoitetun lisäselvityspyynnön jälkeenkään voitu tehdä henkilön pyynnön mukaisesti taikka jos merkintä on tehty muulta kuin muuttajalta tai hänen perheenjäseneltään saatujen tietojen perusteella, maistraatin on ilman aiheetonta viivytystä tehtävä kirjallinen päätös ja ilmoitettava asianomaiselle ratkaisustaan ja mahdollisuudesta hakea siihen oikaisua.
—
Kaksoiskuntalaisuudesta lisää blogissani alla:
http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258886-ka…
Ilmoita asiaton viesti
Katso maistraatin sivuilta kotikunnasta:
Perustiedot
Kotikunta
Kotikunnan muutoksen rajoitukset
Kotikunta maahan ja maastamuutoissa
Kotikunnan valintanoikeus pitkäaikaisessa hoitosuhteessa
Kotikunnan muuttuminen eräissä tilanteissa
Pohjoismaat
Ilmoitusvelvollisuus
Virkatodistukset (väestötietojärjestelmän otteet)
https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/kotikunta_j…
—
Nyt sote- ja maakuntauudistukseen liittyen nostaisin erityisesti seuraavan kohdan em. maistraatin sivuilta:
”Kotikunnan valintaoikeus pitkäaikaisessa hoitosuhteessa
Jos henkilö on sijoitettu perhehoitoon, laitoshoitoon tai asumispalvelujen avulla järjestettyyn asumiseen muun kuin kotikuntansa alueelle, voi hän valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän asuu. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai on kestänyt yli vuoden.”
Miten tämä nimenomainen kohta on mietitty sote- ja maakuntauudistuksessa? Eri kuntien ja maakuntien kohdalla? Ja kuka sen valinnan tekee vajaavaltaisen henkilön puolesta?
Ilmoita asiaton viesti
Liittyen edelliseen. Em. maistraatin sivuilla todetaan myös, että ”Kotikunnan muuttuminen eräissä tilanteissa”:
”Henkilön kotikunta muuttuu, jos hän muuttaa toiseen kuntaan sosiaalihuoltolain tarkoittamassa tilanteessa.”
Tässä näitä maistraatin ”sosiaalihuoltolain tarkoittamia tilanteita”, ks. Sosiaalihuoltolaki (Finlex):
59 §
Henkilön siirtäminen omaan kuntaan
Milloin muulle kuin kunnan asukkaalle on annettu 58 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa laitoshuoltoa, jonka tarve arvioidaan pitkäaikaiseksi, voi hallinto-oikeus oikeuttaa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen toimittamaan henkilön siihen kuntaan, jonka asukas hän on.
Laitoshuoltoa saavan henkilön pyynnöstä on toimielimen kuitenkin aina ryhdyttävä 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin henkilön siirtämiseksi siihen kuntaan, jonka asukas hän on.
Hakemus 1 momentissa tarkoitetusta siirrosta on tehtävä sille hallinto-oikeudelle, jonka toimialueella laitoshuoltoa antanut kunta on.
Siirtoa ei saa kuitenkaan määrätä tehtäväksi, milloin se huollon tarkoituksenmukaisuuden kannalta tai muutoin olisi henkilölle kohtuutonta.
60 §
Toisen kunnan sosiaalipalvelujen ja hoitopaikan hakeminen
Se, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan siellä itsenäisesti, voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja ja hoitopaikkaa samoin perustein kuin jos olisi kunnan asukas. Kunnan tulee välittömästi ilmoittaa hakemuksesta ja sen käsiteltäväksi ottamisesta hakijan kotikunnalle. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve yhteistyössä tämän kotikunnan kanssa ja tehdä asiassa päätös. Hakemusta ei kuitenkaan käsitellä, jos hakija on jo tehnyt vastaavan hakemuksen toiseen kuntaan ja asian käsittely on vielä kesken.
Jos kunta päättää 1 momentissa säädetyin tavoin palvelun myöntämisestä, hakijan on kahden viikon kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta ilmoitettava kunnalle palvelun vastaanottamisesta. Hakijalla on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta muuttaa osoitettuun hoitopaikkaan. Jos hakija laiminlyö edellä säädettyjen määräaikojen noudattamisen, hänen oikeutensa päätöksen mukaisiin palveluihin raukeaa.
Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301
Ilmoita asiaton viesti
Kaupungeissa asuu liian paljon ihmisiä, maalla on mukavampi asua.
Ilmoita asiaton viesti