Sisulla ja sydämellä Suomen puolesta Kansanedustaja Sari Essayahin blogi

Onnea Suomelle!

Tämä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi antaa monta aihetta kiitollisuuteen.

 

Kaksi vuotta sitten kävin rajavartiolaitoksen vieraana Ilomantsissa, ja sain muistoksi Suomen itäisimmän pisteen ja samalla manner-EU:n itäisimmän rajapaalun numero 577:n pienoismallin. Olimme päivän aikana tutustuneet rajavalvonnan tehokkuuteen, uusimpaan tekniikkaan ja automaattihälytysjärjestelmiin ja nähneet kuinka jokainen rajavyöhykkeen ylittänyt kettu ja hirvikin löytyivät tilastoista. 

 

Kuitenkin paikalla ollut rajavartiolaitoksen edustaja totesi, että häntä puhuttelee rajalla uusimman tekniikan sijaan tuon rajapaalun numero 577, sillä virsikirjassa se on Runebergin virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana”.

 

Olen istunut tällä kaudella oman puolueeni edustajana niin ulko-, turvallisuus- kuin puolustuspoliittisten selontekojen seurantaryhmässä, ja pitänyt pienoismallia kirjoituspöydälläni, jotta sen sanoma ei unohdu.

 

Jokaisen sukupolven on vuorollaan vastattava sekä kansallisesta turvallisuudesta että hyvän yhteiskunnan rakentamisesta. Turvallisuuspolitiikassa meillä on Suomessa perinteisesti pyritty löytämään konsensus eli yhteinen linja, johon sitoudutaan jopa vaalikausien yli. Sen sijaan hyvän yhteiskunnan rakentamisessa poliittisilla puolueilla on jo huomattavasti enemmän eroavaisuuksia.

 

Arvoilla ja keskinäisellä osallisuudella ja luottamuksella on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Jokaisen tulisi saada kokea, että on arvokas ja tarpeellinen, ja että jokaisen panosta tarvitaan. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Veteraanisukupolvi opetti sen meille ”Kaveria ei jätetä"- hengellä. Se on sovellettavissa jokaisen sukupolven kohdalla.

 

Tämän päivän ”kaveri”, joka on vaarassa jäädä yhteisvastuun puutteen jalkoihin, voi olla syrjäytynyt työtön, yksinäinen, päihdeongelmainen, dementoitunut vanhus, vammainen tai huostaan otettu lapsi. Nämä ihmiset haastavat kilpailullisia ja yksilön vahvuutta korostavat arvot sekä viestittävät toisista huolehtimisen ja välittämisen tarpeesta.

 

Arvot, joita haluamme yhteiskunnassamme vaalia, eivät kuitenkaan siirry seuraavalle sukupolvelle huoneentauluista tai moraalisaarnoista, vaan ainoastaan siten, että me itse elämme arvomme todeksi ja kasvatamme lapsemme kunnioituksella niitä kunnioittamaan.

 

Juhlavuotta ei suotta vietetä teemalla ”yhdessä – tillsammans”, sillä vain yhdessä ja yhtenäisenä me pärjäämme kansakuntana, emme riitaisina, jakautuneena tai eripuraisina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Kauniisti Sari kirjoittaa tätä Blogia. Ilomantsin Hattuvaarassa on todella nykyisen Suomen pakkorajan itäisin rajapiste. Ennen talvisotaa itäisin rajapiste oli Suojärven Hyrsylän kylässä. Stalin vei Suojärven kunnan kokonaan monien muiden kuntien joukossa.^

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Siul on igä elämättä, Ilomantshi njägemättä!" (Suojärveläinen sananparsi, joka ylisti Ilomantsin pruasniekkoja ja tshasounia).

Itse asiassa Suojärvi oli enemmän Suomen rintamaita ennen toista maailmansotaa kuin siihenkin aikaan erämaa-alueeksi miellytti Ilomantsi. Suojärvelle oli rakennettu rautatie ja siellä oli sahateollisuutta ja muutakin teollisuutta, mikä rajakarjalaisten alueiden kohdalla oli harvinaista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ilomantsin torjuntavoitto elokuussa 1944 oli oikeastaan kaikkein ratkaisevin Suomen säilymiseksi itsenäisenä kansakuntana. Tali-Ihantalan/Äyräpäpään taistelut jonkin verran sitä aiemmin ovat saaneet paljon suuremman huomion ja niitä pidetään Suomen kohtalon ratkaisijoina. Mutta Ilomantsi oli viimeinen piste, jossa vihollinen tosissaan yritti läpimurtoa siinä onnistumatta. Jos se siellä olisi onnistunut, emme viettäisi tätä itsenäisyyspäivää tällä hetkellä.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Sielä rajamailla oli tarinaa että 1944 Ilomantsin torjuntataisteluihin heitettiin alokaskomppanioita, jossa moni nuori kaatui. Komentajana oli Erkki Raapana.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sinne heitettiin kaikkea mahdollista, mikä oli saatavilla siinä vaiheessa. Ja se oli tuloksellinen toimintatapa.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Ilomantsin torjuntataistelun johtoon Mannerheim määräsi luottokenraalinsa, 14.Divisioonan komentajan, Rukajärvellä kunnostautuneen korpikenraali Erkki Raappanan. Hänestä tuli Ilomantsin torjuntavoiton ratkaisija; ei vähiten hänen erinomaisen maastotuntemuksensa johdosta.

Raappanalle onnistuttiin kokoamaan valioryhmittymä, jossa ei millään 'alokaskomppanioilla' ollut merkittävää osuutta. Asiaa on helppo tutkia monista tietolähteistä. Ryhmä Raappanan valio-osastoihin Ilomantsin taisteluissa lukeutui mm. maineikas JP1.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Jääkärin tie -Lapin Jääkäripataljoona 90 vuotta (dokumentti) kertoo Jääkäripataljoona 1:n kunniakkaan historian.

https://www.youtube.com/watch?v=mACCTmykPSw

Kannattaa kuunnella ja katsoa ainakin alun (0:00-1:20) komea musiikkiesitys!

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

On hyvä että Blogisti Sari Essayah Kristillisdemokraattien Puheenjohtana on huolissaan syrjäytymisestä ja yhteisvastuusta. Itseasiassa nämä ongelmat korostuu kaupungeissa maaseudulla kylissä sentään vielä kuulostellaan ja seurataan naapuria. Kaupungissa saat olla rauhassa asunnossasi niin ettei kukaan sinun perään katsota, viihdykkeenä nettiyhteys maailmaan. On facebookit twitterit jossa viestitään sähköisesti, livenä tavataan vain alepan ja alkon kassa. Tämä on vain hyväksyttävä tässä demokraattisessa hyvinvoitiyhteiskunnassa subjektiivisena yksilön vapautena.
Meidän kommentoijien aihe lipesi hieman sivuraiteille, kaivoin kirjahyllystä kirjan Erkki Johannes Raappanan muistojulkaisu vuodelta 1970 siinä kirjoitetaan että Saksassa jääkäriksi koulutettavana ja ylennettiin ennen itärintamalle siirtoa 1.10.1916 hilfsgruppenfyhreriksi (apulaisryhmänjohtaja) kenraalimajuriksi ylennys 1941 varsin kunnioitettava sotilasura.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset