Sisulla ja sydämellä Suomen puolesta Kansanedustaja Sari Essayahin blogi

Brexitin jälkeen

Eduskunnan keskustelussa Brexitistä otsikoihin nousi ulkoministeri Timo Soinin matkailu, vaikka monessa puheenvuorossa oli erinomaista pohdintaa EU:n tulevaisuudesta ja niistä asioista, joiden on muututtava, mikäli EU aikoo pysyä eurooppalaisen yhteistyön rakenteena.

Unionissa on toistuvasti vastattu jokaiseen kriisiin: enemmän EU:ta, enemmän yhteisvastuuta ja enemmän komission valtaa. Monista kansalaisista tuntuu, ettei EU-politiikan suuntaan voi vaikuttaa, vaan valta on keskittynyt harvoille ja avoimuus puuttuu. « Enemmän EU :ta » on liian usein merkinnyt sitä, että yhteisesti sovittuja asioita ei toimeenpanna ja tunnolliset saavat kontolleen muiden ongelmat. Juuri tähän on mitta täyttynyt ja juuri tässä tarvitaan käännettä.

Federalistien haave EU:n kehittämisestä liittovaltioksi vain syventää ongelmia ja vieraannuttaa kansalaisia eurooppalaisesta yhteistyöstä, jota niin monessa asiassa kuitenkin tarvitsemme. Monet eurooppalaisen yhteistyön positiiviset asiat tuntuvat niin itsestäänselvyyksiltä ettemme anna niille arvoa eikä EU rauhan projektina enää riitä perusteluksi monelle. Voi vain kysyä, mitä on tapahtunut eurooppalaisen projektin perustaneelle näylle ja sen arvoille? Robert Schumanin sanoin ”kansojen yhteisö, joka on syvästi juurtunut kristillisiin perusarvoihin”. Kuka kaappasi sen ja kuka salli sen kaapattavan?

Kristillisdemokraattien linja on, että Euroopan Unioni suunta tulee palauttaa itsenäisten valtioiden yhteistyöelimeksi niin, että päätöksenteko pidetään mahdollisimman lähellä kansalaista. EU on pistettävä laihdutuskuurille, jossa turhaa byrokratiaa ja turhaa sääntelyä karsitaan sekä meppien ja virkamiesten määrää vähennetään Brexitin suhteessa. Merkittävän nettomaksajan poistuttua unionista on vaarana, että Suomenkin jäsenmaksuosuus nousee huomattavasti. Toivoa sopii, että hallitus löytää tästä yhtenäisen linjan ja puolustaa raivokkaasti kulujen karsintaa eikä jyvitystä jäljellejäävien kesken.

Pitäisikö Suomessa sitten järjestää kansanäänestys EU:sta? Mielestäni sille voi löytyä asiallinen peruste, mikäli Brexitin myötä EU:n kehittyminen liittovaltioksi kiihtyy. Esimerkiksi ns. viiden puheenjohtajan raportti hahmottelee euromaista liittovaltiokehityksen kärkeä eli omaa budjettia ja valtiovarainministeriä, verotusoikeutta ja verotuksen yhtenäistämistä sekä pysyviä tulonsiirtomekanismeja. Tämä kaikki vaatii perussopimusten muutosta. Jos tätä ei torjuta, niin Suomessa on kysyttävä kansan mielipidettä, tahdommeko olla mukana vai emme, koska silloin EU:n luonne oleellisesti muuttuu siitä, mihin aikoinaan liityimme.

Sen sijaan vireillä oleva perussuomalaisten kansanäänestysaloite hämmentää. Jos aloite päätyy eduskuntaan, niin aikooko saman puolueen edustajat äänestää sen kumoon hallitusvastuuseen vedoten? Ja nouseeko kansanäänestys kumminkin jälleen esille vaaliteemaksi? Äänestettäisiinkö siinä tapauksessa jälkikäteen vuodesta 2008 voimassa olleesta Lissabonin sopimuksesta vai mistä? Iso-Britanniahan äänesti neuvottelemistaan muutoksista liittymissopimukseen ja siitä, ovatko ne riittäviä jäsenyyden jatkumiselle. Kansanäänestystä saatetaan Suomessakin oikeasti vielä tarvita, mutta se ei ole julkisuusshow tai vaalitäky, vaan tulisi pitää sille kuuluvassa arvossa.

Britannian eroamisella EU:sta on myös merkittävät turvallisuuspoliittiset vaikutukset koko Eurooppaan, sillä maa on EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Nato-maa ja ydinasevaltio. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Tältä osin selonteon linjaus koki kovan kolauksen alle viikossa. KD varoitti tästä ja toivoi, että hallituksella olisi suunnitelma Brexitin varalle. Britannian eron myötä EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo heikkenee ja pohdinnat muista kuten kahden välisistä puolustusyhteistyönmuodoista ovat entistä ajankohtaisimpia.

Kaiken kaikkiaan millään puolueella ei ollut Brexitistä ilkkuvaa tai kostomentaliteettia; se ei auta sen enempää brittejä kuin EU:ta. On kaikkien etu, että yhteistyösuhteet Iso-Britannian kanssa säilyvät mahdollisimman tiiviinä ja rakentavina, vaikka korvaavissa sopimuksissa päätöksen seuraukset realisoituvatkin ja niiden sorvaamisessa voi mennä tovi jos toinenkin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Eero Mattila

Ensimmäiseksi Suomen virkamiehet ja poliitikot voisivat ratifioida subsidiariteettiperiaatteen. Eli päätösvalta kuuluu sinne, keitä päätökset koskevat. Tämä EUn perusperiaate on ymmärretty kovin huonosti Suomessa. Natura, paskalaki, kalastuslaki, maatalouden ympäristösäännökset, vesipuitedirektiivi, maaseudun kehittäminen... näissä kaikissa läheisyysperiaate on laiminlyöty törkeästi. Päätösvalta on keskitetty poliittisesti valituille virkamiehille.
- EU ei ole itsessään paha, mutta sen varjolla Suomessa monet pahantahtoiset ja itsekkäät henkilöt ovat päässeet käsiksi valtaan, joka ei heille kuulu. Kulut kasvavat ja palvelut huonenevat. Raha pakenee kansantaloudesta maailman kasvottomille keinottelijoille...

*Subsidiariteettiperiaate eli läheisyysperiaate on periaate, jonka mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä ja byrokratiassa käsitellä alhaisimmalla mahdollisella tasolla. Ylemmille tasolle tulisi viedä vain sellaiset päätökset, joita ei alemmilla tasoilla voida tehdä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

EU:n puolustusvoimat ovat yhtävähäiset kuin paavin divisioonat ja tykit, kuka on ylipäällikkö ja missä on esikunta ?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Taiteessa muodon ja sisällön tulisi olla jotakuinkin tasapainossa. EU-politiikassa muodot enimmäkseen jyräävät sisällön.
Liittovaltiomuoto on euroideologeille paljon tärkeämpi asia kuin eurooppalaisten ihmisten ja kansakuntien hyvinvointi ja sen todellinen sisältö.
Jos asiasta on todella eri mieltä, silloin on uskallettava nousta ylös ja puolustettava kantaansa myös EU:ssa eikä tavoiteltava haaleita, huonoja jopa kuolettavia konsensus-ratkaisuja.

Kun moni sanoi jo kauan (9 vuotta) sitten, että EU:ssa on ongelmia, mikseivät maamme poliitikot ole niihin tarmokkaasti puuttuneet, tai miksi he yritävät estää niistä keskustelunkin?
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...

Pari vuotta sitten MEP-vaalien pohdinta näytti tältä:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/634705/Kansa...

Eihän mikään "primääristi rauhanunioni" toimi näin järjettömällä tavalla: sellainen johtaa konfliktiin.
EU on vain muuan rakennelma, jonka 'jalous' on paljastumassa ulkokultaiseksi vallantavoitteluksi.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Nämä väitteet EU:n puolustuskyvyn heikkenemisestä ovat pelkästään sananhelinää sitä taustaa vasten että lähes kaikki EU:n maat ovat NATO:n jäseniä. Suomelle, joka on elätellyt jotain harhakuvitelmaa EU:n turvatakuista ja puolustusliitosta Ruotsin kanssa, herääminen todellisuuten on kipeä asia ja johtavat poliitikkomme joutuvat varmasti tulemaan ulos NATO-optio/Eu turvatakuu kuplastaan. Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö kenraali Matti Ahola teilasi koko EU:n yhteisen puolustuksen toteamalla ettei sellaista ole olemassakaan. Kovia sanoja mutta varmasti totta ja olisi korkea aika poliitikkojenkin lopettaa tällaisten kuplien rakentamista ja tehdä tarvittavat ratkaisut maamme puolustuksen hyväksi. Ainoa mahdollinen järkevä ratkaisu on nimittäin NATO.oon liittyminen.

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Federalismin syyttäminen ongelmista on posketon väite. Nimenomaan, jos olisi noudatettu sääntöjä ja olisi ollut enemmän federalismia, olisi vältetty finanssi- ja kreikkakriisi, pakolaissekaannus, veroparatiisit, brexit ja eri separatistipyrkimykset, natokysymyksen ikuinen jauhaminen, demokratiavaje jne ja talous olisi voinut paremmin. Nyt talous kituu ja jäädään globalisaation jalkoihin ja syrjäytyvät luuserit keksivät tekosyyllisiä tai heille syötetään niitä kuten tekee Soini ja Essayah. Olette samaa väkeä kuin Johnson, Farade ym.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

EU:ta tarvitaan yhä enemmän sen vuoksi, että sille on siirretty jäsenmaista suvereenia päätöksentekoa. EU aiheuttaa ongelmia, mitä ei voi ratkaista kansallisvaltioiden tasolla. Se siis itse luo oman tarpeellisuutensa. Eiköhän kaikki ole jo havainnut, mikä on pelin säännöt.

Neuvoston päätöksenteon ei tarvitse nauttia minkään parlamentin luottamusta, se ei toimi kansan valtuuttamana, eikä päätöksentekijät siellä joudu ansaitsemaan kansan luottamusta. Ei se ongelma poliitikoille ole. He EU:lle päätöksentekovaltaa itseltään kansalliselta tasolta siirtämällä petaavat itselleen uuden position, missä käyttävät entistä päätöksentekovaltaa, mutta ilman poliittista vastuuta kenellekään.

Kansalta saadun mahdaatin ja sitä kautta syntyvä ohjausvaikutus puuttuminen johtaa lopulta eu:n tuhoon. Poliitikon oma intressi johtaa kansan mielipiteen vastaisiin päätöksiin ja tuhoaa kasvavan epäluottamuksen kautta unionin.

Liittovaltioistumisesta puhuttaessa aina tarkoitetaan uusien tehtävien siirtämistä EU:n vastuulle, vaan ei koskaan demokratian elementtien lisäämistä ja järjestelmän kansanvaltaistamista.

Tiedän olevan tässä yksin toisinajattelija, mutta kansalta ansaitsematon vallankäyttö lopulta hajottaa koko unionin. Maa kerrallaan tulee siirtymään Britannian seuraan pelkän vapaan kaupan piiriin.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Seppo Saari tuolla ylempänä jo kirjoitti jutun juonen. Kennedy aikoinaan taisi lausua. "Elkää kysykö mitä maamme voi tehdä teidän hyväksenne. Kysykää mitä te voitte tehdä maamme hyväksi?" Jotain sinne päin.

Eihän se näin mene. Kyllä kansalaisilla on oikeus kysyä, jopa velvollisuus haastaa jos asiat eivät suju.

Rysseli on tavallaan itse luonut itsensä. Luonut oikeuden olemassa oloonsa, vaikka sitä ei ole. Jokainen vähänkin ajatteleva ymmärtää, että tilanne on mahdoton ja edessä ei ole muuta kuin ongelmia ja pitää yllä organisaatiota, jolla ei ole tulevaisuutta. Brexit on yksi koepallo lisää tässä sopassa. Loppupeleissä koko juttu on yksi hailee.

EU elää jonkinlaisessa välitilassa nyt olisi aika polkaista jarrupoljinta ja viheltää peli poikki sekä purkamaan valtarakenteita. Ei kysymys ole mistään eroamisesta, vaan toimivan uuden euroopan yhteisön luomisesta. Yhteisön, jossa jokaisella maalla ja sen johtajilla on velvollisuus kysyä omilta kansalaisiltaan, miten voimme auttaa?

Toimituksen poiminnat